Satavuotias koti

Koko blogi perustuu valheelle. Kyseessä ei ole satavuotias koti. Tarkalleen ottaen se on rakennettu vuosina 1922-1923. Sata vuotta tulee siis täyteen vasta muutaman vuoden kuluttua. Yhdeksänkymmentäneljävuotias koti ei kuitenkaan kuulosta yhtä pätevältä.. Ja jonain päivänä tuo maaginen raja tulee vielä vastaan.

Mikä sitten on satavuotias koti? Se on vanhempi kuin suurin osa maan päällä elävistä ihmisistä. Siinä ajassa talossa on kerennyt tapahtua vaikka mitä. Asukkaita on tullut ja mennyt. Se on sodan aikana joutunut pommituksen kohteeksi, siihen on törmännyt rekka. Se on ollut purku-uhan alla, mutta onneksi säästynyt. Juuri tuo historia, pysyvyys, tarinat ja kerrostumat tekevät siitä mielenkiintoisen. Talo on kokenut huomattavasti enemmän kuin me, se jos mikä herättää kunnioitusta. Me olemme liittymässä osaksi talon historiaa eikä päinvastoin.

Rakennusten suojelu, kulttuurihistorian säilyttäminen, nimenomaan tuon jatkuvuuden ylläpitäminen on minusta yksi vaikeimpia kysymyksiä. Kenellä on oikeus päättää siitä? Onko historia yhden sukupolven omistuksessa ja hallinnassa kerrallaan? Mitä siitä täytyisi jättää perinnöksi seuraaville ja millä perusteilla? Arvot muuttuvat aaltoliikkeenä historiallisessa aikajatkumossa, joten voiko niihinkään luottaa? Miksi tämän sukupolven arvot olisivat tärkeämmät kuin edellisten tai tulevien? Rakennushistorian kannalta asian tekee vielä vaikeammaksi sen, että nuo arvot kuitenkin luovat myös uutta historiaa. Pariisia ei olisi nykyisenkaltaisena, ellei vanhaa olisi purettu todella raakalla kädellä alta pois. Lukuisat arvorakennukset ovat nousseet purettujen tilalle. Todella monet ovat kokeneet sellaisia muutoksia aikojen kuluessa, joita ei tänä päivänä ikinä hyväksyttäisi, mutta juuri niiden ansiosta ne ovat arvokkaita. Onko oikein katkaista historian kulku ja museoida rakennus, jotta se säilyisi tuleville sukupolville? Vai onko historian arvo nimenomaan siinä, että siihen tallentuu kyseisen ajanjakson arvoja, tapahtui se sitten säilyttämällä, purkamalla tai muutoksia tekemällä? Virheitä on varmasti tehty ja paljon, sydämeen sattuu joka kerta kun meidänkin satavuotiaan kotimme kaltaisia vanhoja puutaloja puretaan uusien alta pois. Mutta kuuluvatko virheetkin historiaan ja onko niilläkin tulevaisuudessa oma arvonsa?

Minä en ihan oikeasti osaa vastata tähän, mutta tulen varmasti pohtimaan sitä aina silloin tällöin tässä blogissa, sillä mekin tulemme jättämään oman jälkemme taloon, muutoksia tulemme tekemään ja pyrkimys on, että pystyisimme perustelemaan jokaisen muutoksen vähintäänkin itsellemme.

Myöhemmin esittelemme tarkemmin taloa ja sitä, mistä tässä on oikeastaan kyse.