Korjaamisen filosofiaa

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään korjaamista muutenkin kuin käytännön tasolla. Toki paljon asioita tulee pohdittua suunnitteluratkaisuja tehdessä ja tietysti itse työmaalla (jotka hyvin usein tapahtuu samanaikaisesti).

Tärkein asia korjaamisessa on minusta se, että kaikkea vanhan purkamista tai hävittämistä on syytä harkita tarkkaan. Sanotaan, että satavuotiaalla talolla on sadan vuoden toimitusaika. Uutta voi aina rakentaa, mutta vanhaa ei saa takaisin. Minäkin olen kuskannut kaatopaikalle ja kierrätykseen tavaraa kymmeniä pakettiautollisia. Onko kaikki tuo ollut aivan välttämätöntä? Ei varmasti ole. Lattiakerrosten purkamisessa talosta hävisi osa sen historiaa, vaikka olenkin säilyttänyt pienet palat jokaisesta kerroksesta, ei se ole sama asia. Lattian rakenteellisen toiminnan kannalta kuitenkin tiiviit muovimattopinnat eivät ole hyvä asia, joten niiden poistaminen on sinänsä ihan perusteltua. Kattohalltexien purkaminenkaan ei ihan hirveästi sureta, yksi aikakausi talon historiassa menetetään, mutta muutakaan vaihtoehtoa hienon alkuperäisen paneelikaton palauttamiseksi ei ole. Purkaminen on helpompaa silloin, jos se on luonteeltaan palauttavaa, mutta jos olisin jostain syystä halunnut verhoilla katon uudestaan, niin halltexit olisi voinut jättää kerrostumaksi alle.

Sen sijaan alkuperäisten kattolistojen purkaminen harmittaa. Listat oli jätetty uusien seinälevytysten vuoksi upoksiin ja osa oli poistettu jo aiemmin. Niiden saaminen ehjänä pois olisi tarkoittanut seinän yläosan purkamista, joten päädyin purkamaan listat palasina pois, jotta uusi lista mahtuu tilalle. Osan vanhoista listoista pystyi onneksi jättämään ehjänä alle. Olen repinyt myös jonkin verran vanhoja pinkopahveja kaikkine tapettikerroksineen. Se kyllä kieltämättä raastoi sydäntä. Nämäkin kohdat ovat tosin vain paikallisia, kaappien takaa paljastettuja seiniä, joissa pinkopahvi oli osittain tai täysin irti seinästä. Olettaisin, että samat kerrostumat ovat kuitenkin tallella viereisten seinälevytysten takana. Myös itse kaappien purkaminen kyllä tuntui pahalta, mutta se oli lattian avaamisen vuoksi välttämätöntä.

Purkaminen tarkoittaa yleensä sitä, että jotain uutta pitää rakentaa. Ja uusi näyttää uudelta, siitä puuttuu kaikki se patina, mikä vanhassa oli. Patina on kolhuja, ajan kulkua, materiaalien elämistä, maalikerrostumia, hajuja. Kaikki uusi vanhassa talossa pistää silmään, joten uuden sovittaminen vanhaan täytyy tehdä huolella. En todellakaan ole sitä mieltä, että vanhaan taloon ei saisi tehdä mitään muutoksia tai uutta. Konservointi ja museointi on tärkeää, mutta ajan kulkua ei saa myöskään pysäyttää. Edelleen haluan muistuttaa, että monet tänä päivänä suojellut ja tarkkaan varjellut kohteet ovat kokeneet aikanaan suuria muutoksia. Paljon arvokasta ja kaunista olisi jäänyt tekemättä, jos kaikki olemassa oleva olisi haluttu säilyttää sellaisenaan, koskemattomana. Suunnittelijana haluan kuitenkin painottaa sitä, että kaikki muutokset on tehtävä harkiten, ymmärtäen, että kyse on aina vuoropuhelusta uuden ja vanhan kesken. Tuo suhde voi olla painotukseltaan minkälainen vain, kunhan se on tehty hyvin ja tiedostaen. Hyvällä suunnittelulla on lupa rikkoa myös totuttuja tapoja ja sääntöjä, jos lopputulos on parempi niin. Hieno esimerkki taiteen puolelta on Wall Streetin härkäveistoksen viereen tehty ”Peloton tyttö”. Uusi veistos muuttaa täysin vanhan luonteen, härkäveistoksen tekijä on pahoittanut mielensä, mutta mielestäni uusi veistos on aivan loistava kaikin puolin. Se kuvastaa tätä aikaa, uuden sukupolven arvomaailmaa, haastaa samalla ”vanhempiaan”. Se ottaa huomioon ympäristönsä ja muuttaa sitä rohkeasti, mutta kuitenkin hyvin harkiten ja huolella. Vuoropuhelu on oikeastaan koko veistoksen idea ja kantava voima. Sen sijaan vastareaktiona paikalle tuotu ”pissaava koira” -veistos osoittaa vain huonoa makua.

33736548216_ffaca997e9_k
Kuva: Anthony Quintano (CC)

Mainokset

Maalaamisesta

Havahduin vähän aikaa sitten siihen, että lattialla on aika paljon maaleja, varmaan kymmenen erilaisia maalipurkkia. En ole koskaan mikään maalarimestari ollut, oikeastaan olen pitkään vältellyt kaikkea maalaamista. Maalauskokeilut lapsuudessani eivät ole olleet kovinkaan menestyksekkäitä. Silloin kun vielä tuunattiin kännykänkuoria spraymaaleilla ja kynsilakalla, tuli haukut maalipurkkien tuhoamisesta, nurmikon maalaamisesta ja milloin mistäkin. Lisäksi joskus kun olen yrittänyt auttaa maalaamisessa ja yrittänyt saada mahdollisimman tasaista ja valmiin näköistä pintaa sivelemällä reilusti maalia, se tietenkin lähti valumaan ja haukut tuli siitäkin. Parempi kun pysyn kaukana maaleista.

Kymmenen vuotta myöhemmin rohkaistuin jälleen maalaamaan, kun edellisessä kodissamme piti yksi seinä saada siistittyä. Mistään mitään tietämättä maalikauppaan hankkimaan tarvikkeet, mitä ikinä ovatkin, ja eikun maalaamaan. Hirveä määrä tapetin repimistä, kittaamista, hiomista ja lopulta pari kerrosta valkoista maalia. Lopputulos oli ihan siisti.

Siinä onkin oikeastaan koko maalaushistoriani ennen nykyisen kodin remonttia. Ja nyt lattialla pyörii ainakin kymmenen erilaista maalipurkkia. On kalustemaalia, pellavaöljymaalia, pohjamaalia, sisustusmaalia, puolihimmeää, himmeää, puolikiiltävää, ainakin neljä erilaista pensseliä, teloja, maalinpesuaineita, pensselinpesuaineita, erilaisia tasoitteita, kittauslastoja ja vaikka mitä.

Ajattelin nyt kertoa hieman kokemuksiani maalaamisesta, koska joku toinen voi olla samassa tilanteessa ja yrittää selviytyä youtube-videoiden ja maalipurkin kyljessä olevien ohjeiden avulla.

Ensinnäkin, olen pyrkinyt välttämään kaikissa rakennustarvikkeissa mikromuoveja ja ylimääräisiä kemikaaleja. Tästä johtuen olen käyttänyt paljon mm. Uulan maaleja. Tiedän, että puhtaampiakin ja luonnollisempia tuotteita on, mutta jostain syystä, ehkä helppouden vuoksi, on tullut ostettua niitä. Niitä saa paikallisesta rautakaupasta samantien mukaan sävytettynä juuri haluttuun sävyyn. Haluaisin kuitenkin ehdottomasti kokeilla jossain vaiheessa savimaalejakin.

Uulan Into -sisämaali on vesiohenteinen, muoviton, M1-luokan maali. Minulle on hieman kysymysmerkki, mitä kaikkea tämä oikeasti sisältää, mutta se on helppoa maalata, lähes täysin hajuton, kuivuu todella nopeasti ja olen tykästynyt erityisesti sen himmeään pintaan. Intoa on käytetty lähes kaikkien sisäseinien maalaamiseen. Olohuoneen seinät maalasin jatkovarren päässä olevalla telalla, joka on kyllä helppoa ja seinän saa maalattua todella nopeasti, mutta telan pesemisessä meneekin sitten todella paljon aikaa ja maalia hukkaan. Jos tietää, että maalaa samana tai parin päivän sisällä, ei telaa kannata pestä, vaan sulkea maalisena muovipussiin maalialustan kanssa. Maali on päällemaalattavissa jo parin tunnin päästä, joten päivässä tai parissa saa koko maalausurakan tehtyä. Keittiöön kokeilin maalata seinän pensselillä, ihan vain mielenkiinnosta. Maalaaminen on vielä helpompaa, purkki auki, maalin sekoitus ja eikun maalaamaan. Pensselin kanssa ei tarvitse edes suojata paikkoja, koska maalia ei roisku ympäriinsä. Pensselin peseminen on huomattavasti helpompaa kuin telan, joten myös maalaamisen lopettaminen on nopeampaa. Himmeä maali on varsinkin uutena todella arka naarmuille ja hankausjäljille, joten en suosittelisi sitä kovaa kulutusta vaativiin kohteisiin, mutta esim. olohuoneessa on mitä mainioin.

Paneelikatto on maalattu Uulan sisäpohjamaalilla ja kalustemaalilla. Pohjamaalia käytin oikeastaan tartunnan vuoksi, sillä helmipaneelien hiominen olisi ollut tuskallinen urakka. Halusin päästä helpolla ja maalata suoraan vanhan maalin päälle (luin jostain tälläisen ohjeen). Katto on maalattu A-tikkailla n. yhden paneelin levyisellä pensselillä. Nyt kun on seitsämän kertaa tehnyt tuon urakan, voisi sanoa että se on kyllä aika epäinhimillistä hommaa. Luulin sitä vielä pahemmaksi, koska paljon katon maalaamisesta kerrotaan kauhutarinoita. Ei se niin hirveää ole, mutta todella raskasta kuitenkin. Tartunta ei ole ihan hirveän hyvä, maali lähtee herkästi esim. teipin mukana pois (testattu on). Maalien peittävyys ei myöskään ole mikään hirveän hyvä. Tai no, se on aika tavanomainen, pohjamaalaus ja kaksi kerrosta kalustemaalia riittää. Katon maalaamisessa toivoisi kuitenkin mahdollisimman vähän maalauskertoja. Lopputulos on kuitenkin ihan siisti. Aika näyttää miten kestävä maalipinta on.

Nämä maalit ovat oikeasti aika helppokäyttöisiä ja sopii hyvin ensikertalaiselle. Hyvään telaan kannattaa panostaa, valitettavasti sellaista ei ole vielä osunut kohdalle, joten en pysty suosittelemaan mitään. On tympeää huomata valmiissa maalipinnassa telasta irronneita nukan palasia. Huomasin kuitenkin, että leveässä telassa tulee olla aika paksu sanka, jotta se ei jousta seinällä ja levitä maalia epätasaisesti.

Pellavaöljymaali on hieman vaativampi, mutta kun muutaman asian ottaa huomioon, niin maalaaminen sujuu myös aloittelijalta. Maalausvälineitä ei voi pestä vedellä, joten maalaamiseen täytyy valmistautua hieman paremmin. Pensselin voi tuikata maalaamisen jälkeen pellavaöljyyn, jolloin se on käyttövalmis taas maalin kuivuttua. Pellavaöljyä en löytänyt paikallisista kaupoista, joten ostin korvaavaksi tuotteeksi pensselipesuainetta, jossa pensseliä voi myös liottaa yön yli. En tosin ole ihan varma onko tuo suositeltavaa, koska omasta pensselistäni alkoi parin maalauskerran jälkeen irtoamaan karvoja, en tiedä johtuiko se tuosta pesuaineesta vai huonosta laadusta.

Käyttämäni pellavaöljymaali oli Kalmarsands Oljefabrikin. Maali on koostumukseltaan todella ohutta, verrattuna vaikka Uulan vesiohenteisiin maaleihin. Maali suositellaan levitettäväksi pensselillä, enkä kyllä halua edes kuvitella sitä sotkua mikä telan kanssa tulisi.. Pensselinkin kanssa kannattaa maalia levittää varovasti, sillä se valuu ja roiskuu herkästi. Pensselin kärkeä kastetaan vain vähän maaliin, jonka jälkeen maali hangataan kunnolla seinään. Pensseli kannattaa ottaa ihan kunnolla nyrkkiin, koska muuten käsi väsyy nopeasti. Maalia levitetään todella ohut kerros. Jos maalipinta alkaa rypistymään tai muistuttaa appelsiininkuorta, maalia on liikaa ja valumia tulee varmasti ennen kuin maali on kuivaa (testattu on). Maali on päällemaalattavissa n. vuorokauden kuluttua. Maalasin yhden kerroksen pohjamaalilla, toisen kerroksen pintamaalilla, jonka jälkeen hioin koko seinän uudestaan valumien vuoksi ja kittasin uudestaan. Tämän jälkeen vielä kolme kerrosta pintamaalia. Vähempi olisi varmasti riittänyt, jos seinä olisi ollut tasaisempi ja tuo ensimmäinen epäonnistunut maalauskerta olisi jäänyt välistä pois. Lopputulos on kuitenkin siisti ja tasainen. Puolihimmeä pinta näyttää kivalta ja tuntuu siltä, että voi huoletta pyyhkiä kosteallakin rätillä.

Pohjatöistä yleisesti sen verran, että kannattaa määritellä itselleen minkälaista tasoa hakee. Täysin tasainen pinta on kyllä kaunis, mutta näyttää hieman vieraalta vanhassa talossa, jossa mikään muu ei oikeastaan ole kovinkaan tasaista. Minusta esim. maalattu hieman aaltoileva pinkopahviseinä on myös kaunis, maalaaminen ei hävitä patinaa, vaikka ilme muuten vähän raikastuisikin. Olen itse tullut siihen tulokseen, että vanhassa talossa ei seiniä kannata tasoittaa yhtään ylimääräistä, vaan maalata vain ronskisti kaikkien jälkien yli. Tuo tapa taitaa olla aika perinteinenkin. Hienoa ja tarkkaa työtä on toki aina ihailtu, mutta liian pitkälle vietynä persoonallisuus katoaa ja kädenjälki häviää.

Vielä yksi huomionarvoinen asia. Maalia kannattaa aina kokeilla. Sävystä on mahdotonta saada oikeaa käsitystä pelkkien värilappujen perusteella. Maalausalusta ja -tapa vaikuttaa pinnan tekstuuriin ja se taas aistittavaan väriin. Valon suunta vaikuttaa, erityisesti ympäröivien rakenteiden kautta heijastuva valo. Pienen maalipurkin sävyttäminen pelkästään kokeilun vuoksi voi tuntua turhalta kustannukselta, mutta vielä kalliimmaksi tulee, jos maalaa koko seinän, eikä sävy olekaan oikea. Värien valitseminen ja yhteensovittaminen on todella haastavaa koemaalaustenkin kanssa, koska lopullinen vaikutelma kokonaisuudesta syntyy vasta kun kaikki on valmista, kaikki huonekalut, tavarat ja valaistus mukaan lukien.

Tästä on jälleen esimerkki omasta remontista. Keittiöön en tehnyt maalauskokeilua aikataulun vuoksi. Sävyä kyllä mietittiin pitkään etukäteen, mutta nyt kun seinä on maalattu kokonaan, en ole siitä ihan varma. Toisaalta epävarmuus oli olkkarin seinien värinkin kanssa pitkään ja varmuus tuli vasta kun kaikki kalusteet ja mm. verhot sai paikoilleen. Nyt keittiön seinän väri on minusta aavistuksen liian vaalea ja näyttää hieman sinertävältä. Pellavaöljymaalilla on kuitenkin taipumus kellastua hieman ajan mittaan, minkä vuoksi valitsin aika neutraalin harmaan, jotta siitä ei tulisi myöhemmin liian lämmintä sävyä. Mutta katsotaan miltä tuokin alkaa näyttämään kunhan valaisimet yms. saadaan paikoilleen. Ainakaan vielä en ala sitä maalaamaan uudestaan.

Kurkistus keittiöön

Kalusteet asennettiin tänään pääosin paikoilleen. Taso ja korkeat kaapit on vielä irti, koska takaseinä täytyy vielä maalata. Siitä johtuen siirsin myös lvi- ja sähkökytkennät ensiviikolle. Olisi ollut mukavaa saada kaikki valmiiksi, mutta maalaus ja erityisesti pellavaöljymaalin kuivuminen kunnolla ottaa oman aikansa, eikä kiirehtimiselle tässä vaiheessa ole oikeastaan mitään järkevää syytä.

Mutta palataanpa asiaan, eli uusiin keittiökalusteisiin. Ne näyttävät todella hyvältä! En uskalla vielä sanoa, että kaikki meni kuin strömsössä, koska integroitavat koneet on vielä asentamatta, mutta tähän mennessä kaikki on sujunut loistavasti. Hieman ehkä jännittää uuni, joka on suunniteltu asennettavaksi valmistajan ohjeista poikkeavasti. Halusin, että  uunin luukku asettuisi samaan tasoon rungon sisään upotettujen kalusteovien kanssa. Yritin kysyä tuohon neuvoa valmistajaltakin, mutta Boschilla tyrkyttivät vain vakioratkaisua. Mikäli ratkaisu toimii, voin laittaa ohjeet tännekin, mikäli joku muu haluaa vastaavaa kokeilla.

Taustaseinän maalasin tänään ensimmäisen kerran lopullisella värillä. Maali on hyvin peittävää, joten luulisin että toinen kerta riittää. En ole koskaan ennen maalannut pellavaöljymaalilla tai oikeastaan ylipäätänsä öljymaaleilla. Nyt käytin siis Kalmarsands Oljefabrikin maalia. Alkuun tuli jo lähes paniikki. Maali on ihmeellistä lirua, joka valui ja roiskui joka paikkaan. Ajattelin jo ettei tästä tule mitään. Mutta vähän ajan päästä oikea tekniikka alkoi löytyä ja oikeastaan tuolla on todella mukava maalata. Maali on todella riittoisaa ja peittävää. Se tarttuu kohtalaisen hyvin melko sileäänkin seinäpintaan. Maalaamisessa ei ole kiirettä, myöhemminkin voi tasoittaa virheitä. Maali melkein hakeutuu sileäksi pinnaksi seinällä ja pienet epätasaisuudet tasoittuvat kuin itsestään. Miinuksina voisi sanoa hitaan kuivumisajan, voimakkaan tuoksun ja tosiaan on herkkä valumaan, jos maalia tulee yhtään liikaa. Kuivuttuaan pinta vaikuttaa todella kestävältä, samaa maalia voi käyttää myös julkisivuihin, joten pitäisi pienet roiskeetkin kestää.

Lopuksi pieni kurkistus miltä keittiössä tällä hetkellä näyttää. Tasosta tuli muuten aivan mielettömän hieno, mutta siitä lisää myöhemmin.

_MG_2909-web
Uusi kirkkaankeltainen keittiömme joutui vielä muovien sisään.

_MG_2903-web
Laatikot ja ovet menevät perinteisesti rungon sisään.

_MG_2904-web
Kaappien sisukset ja mm. laatikoiden kyljet jätettiin puupinnalle, jotta mm. puusepän tekemät hienot liitokset näkyvät.

Mitä saa aikaan viikossa

Välillä on ollut päiviä, jolloin remppasaldoksi on jäänyt yhden pensselin ostaminen rautakaupasta. Ja niitä on edelleen. Teoreettinen maksimi remonttiajalle arki-iltoina on 4 tuntia. Välillä on kuitenkin pakko käydä hakemassa tavaraa. Itseasiassa joskus tuntuu siltä, että suurin osa ajasta menee nimenomaan asioiden kantamiseen paikasta toiseen. Rautakauppareissuun menee helposti tunti tai pari, varsinkin kun tulee tosiaan seilattua hyllyjen välejä yrittäen samalla miettiä mitä kaikkea muuta tarvitsee, jotta ei tarvitsisi tulla takaisin heti huomenna. Jos tulee syötyä päivällistä (mikä usein tarkoittaa tässä tilanteessa vohveliraudalla lämmitettyä jotakin), käytännössä aikaa jää 1-3 tuntia.

Ei ole ihme, että välillä tuntuu, ettei mikään oikein edisty. Silti kun katsoo vaikka tilannetta viikko sitten ja vertaa nykyhetkeen, niin paljon on tapahtunut. Lattia on saatu eristettyä, ilmansulkupaperi on asennettu ja lähes kaikki lankut hiottu ja paikoillaan.

Tästä viikko eteenpäin, niin keittiökalusteet pitäisi olla asennettuna, osa seinistä maalattu, keittiökalusteisiin liittyvät sähkötyöt tehty, mahdollisesti myös vesi- ja viemärikytkennät.

_MG_2889-web
Keittiön lattia alkaa palautumaan takaisin.

Keittiön taustaseinään tilasin Kymin Palokärjeltä Kalmarsands Oljefabrikin pellavaöljymaalia. Väri on tumman harmaa NCS S 6500-N. Tarkoitus oli testata ensin sävyä, mutta kun Uulan sisäöljymaalia ei pysty sävyttämään noin tummaksi, eikä muuta sopivaa maalia paikallisesta rautakaupasta löytynyt, päätin tilata maalin netistä. Toki sitä voi edelleen testata, mutta toimitusaikojen vuoksi ei kovin montaa purkkia viitsisi tilailla. Toivotaan siis että sävy toimii. Tumma sävymaailma jatkuu keittiössäkin, mikä korostaa entisestään keltaisia keittiökalusteita. Vähän kieltämättä jännittää, miltä lopputulos tulee näyttämään. Ainakaan se ei ole tylsä.

tempcolorimg-19
Keittiön seinien väri. NCS S 6500-N

Perusteellisempi lattiaremontti

Vanhassa talossa kaikki ei mene aina niin kuin toivoisi. Keittiön lattia osoittautui hieman suuremmaksi hommaksi mitä alunperin olin ajatellut.

Tein sinne tänne pistotarkastuksia lattiarakenteen kunnon arvioimiseksi ja jossain vaiheessa alkoi tuntua, että haluan tarkastaa kuntoa laajemmin. Kaivoin hieman suuremman kuopan aluslaudoitukseen saakka, josta löytyikin osittain lahoja lautoja. Kaivoin pari kuoppaa lisää ja suurinpiirtein sai kartoitettua vaurioaluetta, mutta silti tuntui, etten halua sulkea lattiaa tarkastamatta sitä kokonaan.

Putkimiehen oli tarkoitus tulla parin päivän päästä tekemään uutta viemäriä ja vesijohtoja, joten viikonlopun aikana täytyi tyhjentää koko eristetila, jotta rakenteen näkee kunnolla ja aluslaudoitusta pystyy korjaamaan. Harkitsin jo suurtehoimuriauton tilaamista, mutta sekin olisi mennyt alkuviikkoon, joten päädyin kuitenkin suurteholapiointiin. Parissa päivässä turvetta ja hiekkaa tuli kannettua ulos n. 1800 kiloa ja 90-100 jätesäkillistä.

Putkimies pääsi tekemään rauhassa työnsä, kun tilaa oli reilusti. Lahot aluslaudat saatiin vaihdettua uusiin. Rossilattiaan laitetaan eristeen alle voimapaperi, muutamia korotuspuita uusitaan, lattiavasat laitetaan silmämääräisesti suoraan ja täytetään selluvillalla ja homma jatkuu siitä mihin jäätiin.

Keittiökalusteet alkavat olla jo aikalailla valmiita. Ensi viikolla oli tarkoitus päästä aloittelemaan asennusta, saa nähdä miten käy. Tavoitteena on, että viikonloppuna saisi naputeltua lankut takaisin paikoilleen. Alkuviikosta gyprocit seinään ja maalaamaan. Harmillisesti kattoa ei ehdi millään maalata ja muutenkin hommat jää sen verran vaiheeseen, että uudet kalusteet joutuu heti peittämään muovilla ja evakkokeittiötä joutuu varmaankin vielä kuun loppuun kestämään.

_MG_2866-web.jpgKeittiön lattia avattuna kokonaan. Lahovauriot korjattu, vesi- ja viemäriputket vedettynä uuteen paikkaan.