Yksi seinä kerrallaan

En tiedä onko muilla remontin tekeminen samanlaista, mutta meillä on tullut jostain syystä tavaksi edetä yksi seinä kerrallaan. On aika huvittavan näköistä kun saman huoneen eri seinät saattavat olla hyvinkin eri vaiheissa. Toinen on täysin valmis, ja toinen suurinpiirtein rangalla. Laitoin tuohon keittiön ja olohuoneen väliseen seinään huokolevyt osittain noin vuosi sitten, jotta keittiön kaapit saa asennettua niitä vasten. Siihen se sitten jäikin. Nyt sitten saatiin viikossa seinästä aukko umpeen, tapetoitua, maalattua ja listatkin paikoilleen (no joo, kattolistat puuttuu). Nyt keittiössä on siis jo kaksi valmista seinää, enää kaksi jäljellä. Kun joka puolella on tottunut näkemään keskeneräisiä asioita, yhdenkin seinän valmistuminen tuntuu suurelta edistykseltä.

Seinän lisäksi pari muutakin pikkujuttua tuli tehtyä loppuun. Olohuoneen puolella yksi valokatkaisija on roikkunut vuoden katosta koukun varassa. Nyt kun oviaukko ja listat on paikoillaan, sai myös katkaisijan vihdoinkin kiinnitettyä.

Toinen asia, mikä on ollut to do -listalla jo pitkään, on ilmanvaihdon parantaminen. Tilanne on ollut se, että kellarin kylpyhuoneessa on yksi korvausilmaventtiili. Poistoja hormin kautta on mennyt yksi wc:stä ja toinen yläkerrasta. Lisäksi olen pitänyt pönttöuunin peltejä auki. Painovoimainen ilmanvaihto toimii kyllä itsestään, mutta kyllä senkin tulisi toimia hallitusti. Korvausilmaa on siis tähän mennessä tullut todennäköisimmin kellarin kautta, koska siellä räppänät ovat auki. Sanotaan, että painovoimaista ilmanvaihtoa säädetään korvausilman määrää säätämällä ja nyrkkisääntönä voinee pitää, että jokaiseen oleskelutilaan tulisi olla yksi säädettävä korvausilmaventtiili. Tein nyt alkuun keittiöön uuden lautasmallin venttiilin. Todennäköisesti lisätään vielä myöhemmin toinen olohuoneeseenkin.

Ei tullut valitettavasti otettua yhtään kuvia itse venttiilin asennuksesta. Yritin itsekin etsiä ohjeita netistä, mutta sellaisia ei oikein tahtonut löytyä. Korvausilmaventtiili suositellaan laitettavaksi ikkunan yläpuolelle, koska ikkunapatterista nouseva lämmin ilma sekoittuu tällöin ulkoa tulevaan viileään ilmaan, jolloin vedontunne vähenee. Taloyhtiössämme venttiilit on asennettu pääasiassa ikkunan yläkarmin tasalle ikkunan  viereen, joten siihen minäkin sen laitoin. Hirsitalossa joutuu joka tapauksessa menemään hirren läpi, joten kohdalla ei ole niin väliä, mutta rankatalossa pitää venttiilin osua rankatolppien väliin. Porasin aluksi pitkällä 5 mm poranterällä seinästä läpi, eikä osunut tolppaan. Sitten aloin poraamaan ympärille uusia reikiä putken vaatima tila huomioiden ja varautuen siihen, että reikää joutuu sivusuunnassa siirtämään. Sattui hyvä tuuri ja rankatolppaa ei osunut lähellekkään.

Reijän tekeminen seinään kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei kyllä ollut. Totesin, että reikäsaha on kaikkea muuta kuin oikea työkalu tuohon. Sillä saa kyllä ohueen levyyn tehtyä reijän ja ensimmäisestä levystä olisi varmasti päässytkin läpi, mutta sen jälkeen olisi mennyt hankalaksi. Koska tässä tapauksessa aukon reunoista ei tarvinnut tulla äärimmäisen siistejä, totesin parhaaksi tavaksi porata reikiä koko kehän ympäri. Tikkaiden päällä hankalassa asennossa lähellä kattoa sekään ei ole liian helppoa.

Koska ulkoseinä on paksu (tässä talossa tosin vain 25 cm), ei pelkästään sisäpuolelta poraaminen ole järkevää tai mahdollista. Ulkopuolelta piti siis lähteä vastaan. Siellä reikä on vielä korkeammalla ja piti tasapainotella pitkien nojatikkaiden päässä ja porata vasemmalla kädellä, koska tikkaita ei toiselle puolelle oikein saanut.

Jossain vaiheessa kävin ostamassa monitoimityökalun, koska porakaan ei näköjään ole ihan tarkoitettu tuohon tarkoitukseen. Voi olla, että olisi jäänyt reikä tekemättä ilman sitä. Tosin 3 metrin korkeudessa senkään käyttö vasemmalla kädellä yrittäen samalla pitää jostakin kiinni siltä varalta, että tikkaat kaatuvat, ei ole sieltä turvallisimmasta päästä.

Loppujen lopuksi seinässä oli oikean kokoinen reikä, johon sain työnnettyä läpivientiputken. Tiivistin reunat akryylimassalla ja laitoin venttiilit paikoilleen. Maalasin sisäpuolen venttiilin seinän värillä, joten lopputulos on yllättävänkin huomaamaton ja siisti.

_MG_3927-web_MG_3932-web_MG_3935-web

Mainokset

Keittiön remontti jatkuu

Nyt kun uuni on saatu valmiiksi, on ehkä aiheellista hieman jatkaa muutakin remonttia, jotta joskus saataisiin valmistakin. Olen kertonut aiemmin keittiön ja olohuoneen välisestä aukosta, joka on jo pidemmän aikaa odottanut lähinnä lopullista päätöstä mitä sille tehdään. Nyt purimme seinän alas asti, ehkä vain kokeilun vuoksi, miltä se tulisi näyttämään. Avaruus ja valoisuus lisääntyi huomattavasti, mutta ratkaisu tuntui liian vieraalta ja modernilta tähän taloon. Heti perään aloinkin laittamaan aukkoa umpeen. Ei se purkaminen silti ihan turhaa ollut, oikeastaan se helpotti uuden seinän tekoa, koska pääsi tekemään kunnollisen alustan huokolevylle jne.

Huokolevy esiliisteröidään vehnäjauholiisterillä. Liisterin tein Menolippu maalle -blogin ohjeen mukaan. Levyjen saumoihin laitettiin kassanauhapaperi, jonka reunat revittiin, päälle tulee Kymin palokärjeltä ostettu tasoitetapetti tai siis käytännössä vain painoväritön paperitapetti. Se sitten maalataan Uulan Into-sisämaalilla. Väriksi tulee sama tummanharmaa kuin keittiön taustaseinälläkin.

Joku saattaa ihmetellä, että miksi ihmeessä teemme näin? Eikö olisi helpompi laittaa vain kipsilevyä seinään? Syitä on monia. Ensinnäkin haluan suosia mahdollisimman päästöttömiä ja luonnonmukaisia materiaaleja. Puukuitulevy on myös akustisesti miellyttävä materiaali ja se sopii erinomaisesti hieman epätasaisille alustoille, toisin kuin kipsilevy. Vanhassa talossa liian tasaiset ja viimeistellyt pinnat pistävät silmään. Tavoitteena on saada seinästä luonteva osa taloa, joten materiaalivalinnoilla ja työmenetelmillä pyritään myös siihen. Lisäksi nämä materiaalit ovat halpoja ja niitä on mukava työstää. Koko talo on myös minulle eräänlainen koelaboratorio, jossa voi kokeilla erilaisia asioita, jotka ammatillisista tai muista syistä kiinnostavat.

Alla on kuva keittiöstä olohuoneeseen päin. Heti kun seinä oli laitettu umpeen, tuntui ratkaisu oikealta, näin sen pitääkin olla. Tiedän jo, että siitä tulee hyvä, kunhan saa maalattua ja listat paikoilleen. Pikkuhiljaa löytää myös uusia kuvakulmia, kun paikat alkaa valmistua. Keltainen keittiömme jää kuvassa vasemmalle, aukon takaa löytyy olohuone, jota onkin jo esitelty enemmän. Nurkassa uusi upea uunimme, josta puuttuu vielä huuva. Tarkkasilmäiset saattavat huomata pienen oranssin hehkun luukun raosta, aivan oikein! Olen polttanut uuninpesässä kynttilöitä kuivattamiseksi. Pikkuhiljaa tulta voi isontaa, tosin lopputarkastus pitäisi myös pitää.

Lisäys 9.7.2018

Sama paikka seuraavana päivänä. Seinä on tapetoitu makulatuuripaperilla ja aukon pielet levytetty. Listojakin on jo vähän leikelty ja mallailtu paikoilleen. Oviaukko kierretään jalkalistalla samalla tavalla kuin olohuoneessakin. Olen tainnut jossain vaiheessa mainita, että odotan tätä nimenomaista näkymää keittiöstä olohuoneeseen, nyt se alkaa pikkuhiljaa olla todellisuutta. Enää seinän maalaus tumman harmaalla ja listat paikoilleen.

Kuvassa näkyy myös keittiön korkeat kaapit, jotka on tainnut jäädä kaikista kuvista pois, juurikin tämän viereisen seinän keskeneräisyyden vuoksi. Olen ollut todella tyytyväinen uunin sijoittamisesta ”ergonomiselle” korkeudelle. Jos keittiön malli olisi ollut erilainen, olisin ehdottomasti laittanut myös astianpesukoneen hieman lattiatasoa korkeammalle. Oikeanpuolimmaisessa kaapissa on jääkaappi ja pakastin. Sokkelissa näkyy vielä reijät, jotka porattiin väliaikaisesti, koska emme löytäneet sopivaa säleikköä. Saa nähdä tuleeko tuolle koskaan tehtyä mitään.

_MG_3912-web

Uunimaistiaisia

Leivinuuni alkaa olla vihdoinkin valmis. Muutamia viimeistelyjä on vielä tekemättä. Yksi savupelti vielä on peltisepällä työn alla, valmista ei löytynyt, joten oikeanlainen pelti yhdistellään parista eri aihiosta. Yksi narupellin varsi löytyi pitkien etsintöjen jälkeen, joten sekin laitetaan vielä paikoilleen, kunhan posti toimittaa sen perille. Lisäksi lattian suojapelti on hankkimatta ja tarkoituksena on myös teettää peltisepällä mustasta teräksestä huuva lieden päälle. Silti siihen nähden miltä tämä työmaa on viimeiset viikot näyttänyt, uuni on minun silmissäni käytännössä valmis.

Vanhat luukut ja muut valurautaosat tekevät kyllä äärimmäisen paljon. Niistä tulee tunnelmaa ja vaikka meidän historiamme on vasta alkamassa tämän uunin kanssa, liittyy näihinkin jo paljon tarinoita, kuten olen aiemminkin jo kertonut.

Tarkoituksena oli lopuksi maalata uuni valkoiseksi. Nyt kun se on rapattu ja vedetty tiilitasoite pintaan, se oikeastaan näyttää todella kivalta. Yhtäkkiä alkoi tuntua siltä, että värisävy sopiikin oikeastaan todella hyvin keittiöömme. Nyt se näyttää vielä hieman viimeistelemättömältä, kun nuo edellämainitut pikkuasiat ovat vielä kesken ja ympäristössäkin on vielä tekemistä. Mutta sitten kun huone on muuten valmis, voi olla, että tasoitepinta sopiikin kokonaisuuteen erinomaisesti. Ei tehdä hätiköityjä ratkaisuja tämänkään kanssa, vaan katsotaan rauhassa miltä uuni alkaa tuntua. Sen ehtii maalata vaikka vuodenkin päästä jos siltä alkaa tuntua.

Nyt pitäisi malttaa kuivatella uunia rauhassa, eikä kesällä muutenkaan taida hirveästi olla lämmittämisen tarvetta, tosin pakkohan tätä on päästä kokeilemaan. Mutta syksyn viileneviä iltoja odotellaan tällä kertaa ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Toki kesästäkin nautitaan mahdollisimman pitkään.

_MG_3904-web_MG_3902-web

Vanhan talon saloja

Uuniprojekti on ollut todella mielenkiintoinen ja antoisa kaikin puolin. On ollut mukavaa seurata muurarin työtä ja jutella siinä samalla kaikenlaista rakentamiseen liittyvää ja paljon muutakin. Olen oppinut tulisijoista ja niiden muuraamisesta parin viikon aikana enemmän kuin koko elämäni aikana.

Yksi rakentamisen ja remontoinnin hienoimpia asioita on mielestäni perinteiset käsillä tekemisen taidot. Olen itsekin pitänyt aina konkreettisesta tekemisestä, mutta ajautunut suunnittelemaan asioita tietokoneella. Ehkä juuri senkin vuoksi arvostan tälläisiä  käsityöammatteja todella paljon.

Kaikenlaista kampetta tuotetaan tehtaissa ja niitä saa tilattua lähes mihin tahansa maailmassa, mutta juuri tiettyyn paikkaan rakennettu, sen ominaispiirteiden ja vaatimusten mukaan sovitettu tuote tai rakennelma istuu luontevasti paikoilleen. Se ikään kuin kytkeytyy osaksi taloa, limittyy ja tarttuu kiinteästi vanhaan. Olen jo aiemmin pönttöuunista puhunut, että en oikeastaan kiinnitä siihen kauheasti huomiota, sillä se vain ”on” omalla paikallaan. Nyt kun leivinuunikin on noussut jo lähes täyteen korkeuteen, tuntuu että jotain mikä on ollut jo kauan poissa, palaa takaisin omalle paikalleen. Se konkretisoituu tässä tapauksessa hyvin savupiipun kohdalla. Alapuolelta on aikoinaan purettu leivinuuni pois. Nyt uusi uuni rakennetaan tiili kerrallaan takaisin vanhan piipun alle. Se tavallaan sulautuu osaksi vanhoja rakenteita. Olisi oikeastaan hienoa jättää liitos näkyviin, minusta tuollaisessa on jotakin todella kaunista symbolisesti. Ajat kietoutuvat toisiinsa ja muodostavat jotain uutta.

Omanlaista kauneutta löytyy uunin muurauksesta, jossa tarkoituksenmukaisuus on sanellut kaiken, sillä muuraus on tarkoitus jäädä rappauksen alle piiloon. Tiilet ovat ”nurinpäin”, koska rappaus tarttuu paremmin tiilen takassyrjään kuin sileään etupintaan. Saumoja ei ole mitenkään viimeistelty tai siloteltu yms. Muurausjälki olisi aivan erilaista, jos tarkoituksena olisi ollut tehdä ns. puhtaaksimuurattu uuni ilman rappausta. Varmasti hienoa sekin, mutta funktionaalisuudessa ja koristelemattomuudessa on jotakin todella aitoa.

Sitten päästäänkin kirjoituksen otsikkoon. Oletuksena oli, että leivinuunista lähtee yksi hormi suoraan katolle ja toinen hellasta. Sata vuotta sitten kaikki ruoka on valmistettu hellan ja uunin avulla, kesät ja talvet. Jokainen voi kuvitella näiden kesähelteiden aikaan miltä tuntuisi olla kuumuutta hohkaavan hellan ääressä laittamassa ruokaa, kun sisälämpötila on jo ennestään lähes 30 astetta. Sekä hellassa, että leivinuunissa onkin ollut alunperin kaksi erillistä savukaasujen kiertojärjestelmää, toinen mahdollisimman suoraviivainen, ja toinen, joka kiertää mahdollisimman pitkän reitin, jolloin lämpöä varautuu uunin ja piipun massaan. Uunissa tämä on toteutettu aika nerokkaasti, toinen hormeista on itseasiassa osa piippua ja kulkee vain uunin vasenta kylkeä, jolloin sillä voi myös halutessaan lämmittää enemmän olohuonetta ja toinen taas kulkee oikeaa kylkeä, jolloin se lämmittää enemmän keittiötä. Talvella voi pitää auki molempia peltejä, jolloin koko uuni ja piippu lämpiää mahdollisimman tehokkaasti. Uunin sytyttäminen on myös helpompaa, kun pitää ns. kesäpeltiä auki, koska savukaasuilla on lyhyempi matka katolle, samalla myös piippu lämpiää tasaisemmin ja se ehkäisee lämpölaajenemisesta johtuvia halkeamia. Kuulostaa todella modernilta, mutta kaikki tämä on siis keksitty jo lähes sata vuotta sitten.

Lisäksi uuniin tulee minun mielestäni aika nerokas idea, uuninpesästä voi tiputtaa hiilet alas hellan pesään, jolloin uunin pellit voi sulkea ja lämpö varautuu paremmin. Samoin ruoanlaiton kannalta tämä on kätevää. Hiilet voi poltella turvallisesti loppuun hellan pesässä, jolloin myös sekin lämpiää.

Leivinuunin rakentaminen oli alunperinkin yksi niistä asioista, joita olen eniten odottanut, mutta tämä on ylittänyt kaikki odotukset. Todella vaikeaa edes pukea sanoiksi sitä miten innoissaan koko tästä projektista olen. Ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista koko remontin aikana!

_MG_3789-web

_MG_3788-web

Toukokuu tuli

_MG_3615-web

Aika se vaan jaksaa mennä eteenpäin, vaikka tässä olisi kaikenlaista. Nyt on siis jo toukokuu, nykyään se tulee maaliskuun jälkeen, tai en minä ainakaan ehtinyt edes huomata koko huhtikuun olemassaoloa tai sitä että lumi yhtäkkiä hävisi. No, mutta toukokuuta seuraa heinäkuu, joten ei tässä vielä mitään hätää ole.

Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska kun jotakin on tarkoitus tehdä seuraavana päivänä, huomaa hyvin nopeasti, että se tarkoittaa seuraavaa viikonloppua, koska nyt ei ehdi. Jos ja kun viikonloput on jo sovittu kaikelle muulle, seuraava päivä tarkoittaakin helposti ei nyt, vaan sitä seuraavaa viikonloppua. Ja jos sattumalta asia on sellainen, joka pitää hoitaa virka-aikaan niin pulassa ollaan. Lisäksi asioilla on tapana muodostaa äärimmäisen monimutkaisia relaatioketjuja, tai ehkä oikeammin relaatioteippirullia, sillä pää, josta kaikki lähtisi purkautumaan, puuttuu kokonaan. Vaikka rullaa kääntelisi miten monta kertaa ympäri ja kynnellä etsisi reunaa, sitä ei vain löydy. Jos sellaisen sattuisi joskus löytämään, irtoaa vain pieni riekale ja sauma kuroutuu välittömästi umpeen sileäksi teippipinnaksi.

Yksi relaatioketju on onneksi lähtenyt purkautumaan. Pakettiauto on saatu irroitettua jäästä. Akku oli purkautunut ja jarrut hitsanneet kiinni, mutta kaikki saatiin lopulta kuntoon ja pääsin vihdoinkin hakemaan pönttöuunin kuoria. Nyt kuoret ovat paikoillaan ja näkee hieman miltä lopputulos tulee näyttämään. Kyllähän se vaan sopii tuohon olohuoneen nurkkaan. Ajatuksena on maalata uuni valkoiseksi (tai luonnonvalkoiseksi), luukku onkin jo liesimustalla käsitelty, pellinohjaimet ja ketjut, sekä mahdollisesti tähtiventtiili tulisi ehkä messinkisenä. Tarkoituksena oli myös tehdä eduspelti messingistä, mutta tässä tapahtui pieni moka.

Tilasin kuoret käytännössä yhden puhelinsoiton perusteella, puhelun aikana otin mittoja ja sovittiin detaljeista suullisesti. Puhelun aikana antamani uunin korkeus alkoi hieman epäilyttää, mittasin sen vielä uudestaan ja korjausta tulikin yli 20 cm. Tällä tarkkuustasolla mentiin ja kieltämättä hakumatkan aikana tuli mieleen pieni epäilys, että entä jos kuoret ovatkin täysin vääränlaiset? No, epäilys oli onneksi turha. Peltiseppä oli juuri niin ammattilainen kuin puhelimessa saamani kuvakin ja oli ymmärtänyt kaiken täydellisesti. Kuoret ovat juuri sellaiset mitä pitikin ja juuri oikean kokoiset. Varauksettomat suositukset siis Peltisepänliike Vesa Ilomäelle.

Ainiin se moka. Se menee täysin omaan piikkiin. Unohdin tilata koko eduspellin ja oletin ettei sitä ole tulossa ollenkaan. Peltiseppä oli kuitenkin hoksannut sellaisen siitä huolimatta tehdä. Katsotaan päädymmekö edes messingin värisiin osiin vai maalataanko nekin mustaksi. Eduspelti on helppo vaihtaa vaikka jälkikäteenkin.

_MG_3628-web

Kuvassa näkyy oikeassa reunassa myös yksi ongelmakohta. En muista olenko siitä aiemmin edes kirjoittanut. Keittiön ja olohuoneen välissä oli ns. tarjoiluluukku. Se yhdistyi vanhaan keittiöntasoon ja oli ihan paikallaan. Se toi valoa keittiön työskentelytilaan. Valoa ja avaruutta se lisää nytkin keittiöön, sillä olohuoneen ikkunat ovat etelään/lounaaseen. Aluksi ajatus oli säilyttää aukko juurikin tuosta syystä. Sitten se alkoi tuntua liian vieraalta talon henkeen ja alkuperäiseen huonejakoon nähden. Nostin kokeeksi lastulevyn aukon eteen, jotta näkisimme minkälainen vaikutus aukon poistamisella olisi (joku ehkä ihmettelikin, miksi hedelmäkori roikkuu juuri tuossa).

Muutos tuntuu paljon suuremmalta mitä olin odottanut. Aukko olisi mukava säilyttää valon ja avaruuden vuoksi, mutta umpeen laittaminen ja pelkän oviaukon jättäminen olisi paljon luontevampi ratkaisu. Lisäksi aukon jättäminen tuo vielä omat ongelmansa siitä, miten aukko toteutetaan. Se olisi mahdollista avata lattiaan saakka, jolloin olohuone ja keittiö yhdistyisi lähes kokonaan. Tai sitten rakentaa siihen jonkinlainen pieni hyllykkö viherkasveille, polttopuille tms. Mikään muu kuin levyttäminen ei kuitenkaan tunnu taloon ja sen historiaan sopivalta ratkaisulta. Perinteinen huonejärjestys on yksi niistä asioista, joista pidän vanhoissa taloissa. Tämä asia painaa vaakakupissa ehkä kuitenkin enemmän. Aukkoon ja sen tuomaan valoisuuteen on ehtinyt tottua, mutta nyt siitä on osattava päästää irti.

Jossakin vaiheessa oli tarkoitus öljytä lattia. En enää muista miksei sitä tehty heti. Se ei käsittääkseni estä lattian maalaamista öljymaalilla myöhemmin ja jos joskus lattia maalataan, haluaisin joka tapauksessa käyttää siihen perinteistä öljymaalia. Haluan kuitenkin säilyttää ehdottomasti option lattian maalaamiseen, sillä vaikka puunvärinen lattia onkin ihan mukava ja pidän siitä, on maalattu puulattia silti ”perinteisempi” tämän aikakauden taloille. Toki ennen maalaamisen yleistymistä puulattiat ovat olleet puun värisiä. Palaan tuohon lattian öljyämiseen myöhemmin.

Käynnissä olevia projekteja on muitakin. Aloitin jossakin vaiheessa pienen rinnakkaisremontin kellarissa. Talon keskellä oleva ns. perunakellari on ollut varastona, tarkoituksena on vähän siistiä sitä, jotta se olisi käyttökelpoisempi. Lattialle puuritilämatto, betoniseinien maalaus kalkkimaalilla, hieman pöytätasoa ja uusia hyllyjä. Tästäkin lisää myöhemmin.

Lisää uuniasiaa

Vihdoinkin sain kameran tyhjennettyä, joten tässä pari kuvaa lisää uunin luukkujen kunnostuksesta yms.

Luukut ovat melkoinen keräilyerä. Niitä on tullut monesta eri paikasta ja monelta eri aikakaudelta. Käytettynä hankkiminen on paljon mielenkiintoisempaa kuin uusien ostaminen. Näihinkin liittyy jo monia tarinoita, niillä on oma historiansa ja nyt ne liittyvät osaksi meidän ja tämän talon historiaa. Kuka tietää missä nämä ovat taas sadan vuoden päästä?

Liesimustaaminen on hauskaa puuhaa. Uskomatonta miten hyvin aine imeytyy valurautaan ja kuinka nopeasti siistiä pintaa syntyy. Hammasharja on muuten kätevä tuollaisiin reunoihin ja kohokuvioihin, mitä leivinuunin luukussakin on. Luukut alkavat olla valmiita muurattavaksi. Pönttöuunin kuoret ovat myös valmiina ja odottavat noutamista. Toimenpidelupa on sanotaanko nyt vaikka että vireillä. Tarkoituksena on että parin viikon sisällä pääsisi muurari aloittamaan työt.

_MG_3589-web_MG_3592-web

Purin eräänä päivänä uunin paikalta vanhat laatat pois ja muun ylimääräisen. Laattojen laastin alta löytyi taas upeita värejä. Tuota punaruskeaa voisikin käyttää jossakin. Sopii hienosti keltaisen kanssa yhteen.

Laattojen piikkaamisesta olen kuullut pelkästään kauhutarinoita ja vähän pelolla olen odottanut tätä hommaa. Mutta mitä vielä. Rappauslaasti oli sen verran haperoa laattojen alla, että laatat tippuivat helposti sorkkaraudalla alas. Sen sijaan viereisellä seinällä kipsilevy oli liimattu kiinni seinään koko pinta-alaltaan. Tuo se vasta olikin tiukassa kiinni. Yksi isompi palanen oli irronnut taustastaan, muuten tuo on käytännössä pitänyt murentaa irti. Kuvasta näkee, ettei tuo ihan siistiä hommaa ollutkaan.

Olen tainnut ennenkin puhua siitä, että purkamisessa on tullut vastaan yhtä sun toista. Liimaa, miljoonia erilaisia ruuveja, piiloruveja, liimaa sekä ruuveja. Luulin, ettei mikään voisi enää yllättää. Olin väärässä.

_MG_3597-web_MG_3604-web

Uunin luukkujen kunnostus

Lupasin kirjoittaa vanhojen luukkujen ja liesitason kunnostuksesta, joten tässä hieman omia kokemuksia aiheesta. Täytyy alkuun myöntää, että syvällistä tietoa ei minulla tästä asiasta ole. Jos jollakin on parempia konsteja niin saa laittaa mielellään kommenttia/palautetta.

Olemme haalineet sieltä sun täältä luukkuja, peltejä, lieden osia, ruosteisia ja painavia valurautamöhkäleitä. Näissä tulisijatarvikkeissa on se hyvä puoli, että ne ovat äärimmäisen kestäviä ja pitkäikäisiä. Joskus osat saattavat haljeta, jolloin niiden korjaaminen on käsittääkseni hankalaa, mutta muuten valurautaiset osat saa kunnostettua vaikka ne olisi ollut kaivettuna maahan vuosikaudet.

Käsittelemätön rauta ruostuu pinnalta kosteassa ilmassa. Käytännössä nuo vanhat luukut yms. ovat säilytyksessä lähes aina enemmän tai vähän ruosteessa, mutta se ei haittaa. Se vain on materiaalin ominaispiirre. Rasvalla ne saisi suojattua ruostumiselta.

Kunnostus lähti liikkeelle siis ruosteen poisharjaamisella. Kärsivällinen voi harjata käsin, minä ostin porakoneeseen messinki- ja teräsharjat, joilla työhön saa vähän vauhtia lisää. Messinki on terästä pehmeämpää ja hellävaraisempaa. Sillä lähtee hyvin pintaruoste, mutta sitkeämpiin kohtiin ja pinttyneeseen likaan toimii paremmin teräs.

Harjaamisen jälkeen pyyhin pinnan puhtaaksi ja levitin kankaanpalalla rautakaupasta saatavaa liesimustaa. Tämä on todella palkitsevaa, sillä aine tuntuu imeytyvät erinomaisesti ja näkee kuinka levyt ja luukut muuttuvat hetkessä paremmiksi. En ole varma onko tämä välttämätöntä, mutta jostain luin, että pinta kannattaa polttaa vielä toholla, joten tein senkin. Jotain aineesta tuntuu haihtuvan kun pinta lämpiää, joten ehkä se on tarpeellista. Toki sama varmasti tapahtuu aikanaan käytössä, mutta ilmeisesti tahriminen on vähäisempää, kun pinnan polttaa heti.

Alla olevassa kuvassa on kaksi hellanlevyä, joista toinen on siinä kunnossa kun se oli ostettaessa, toinen on käsitelty kertaalleen edellä mainitulla tavalla. Ero on valtava!

 

_MG_3583-web

Taustalla näkyy pönttöuunin luukku, joka on jollakin maalilla hopeaksi maalattu. Pinta on silti huokoisen tuntuinen, joten kokeilin tuohonkin liesimustaa. Ihan niin hyvin se ei tunnu tarttuvan kuin käsittelemättömään pintaan, johon aine imeytyy hetkessä. Ei se kuitenkaan lähde hankaamalla poiskaan, joten tarkoituksena on käsitellä sekin kokonaan, ehkä useampaan kertaan. Kerron sitten myöhemmin miten väri luukuissa pysyy käytön myötä.

_MG_3582-web

Uuniprojekti, pitäisi olla täydessä vauhdissa suurinpiirtein tällä hetkellä. No, ei ole. Ei ole saanut aikaiseksi. Lupa-asia on vaiheessa, purkutyöt kesken, joitakin tuhkaluukkuja puuttuu edelleen, pitäisi sopia asioita muurarin kanssa, maalata uunien taustaseinät (olisi helpointa ehkä nyt), jne. Pönttöuunin kuoret sentään saatiin vihdoinkin tilattua. Ne tulee Suolahtelaiselta Peltisepänliike Vesa Ilomäeltä. Siinäkin on tosin vielä pari muuttujaa, kuoret pitäisi hakea parin-kolmen viikon päästä pakettiautolla, joka on seissyt koko talven. Auto on katsastamatta, siinä on kesärenkaat, jotka on jäätyneet kiinni auton alla olevaan 20 cm syvään lammikkoon, akku on totaalisen tyhjä ja pieni epäilys ettei auto lähde ihan ensimmäisellä yrittämällä käyntiin vaikka virtaa olisikin. Nyt odotellaan pikaista kevään tuloa, jotta renkaita ei tarvitsisi hakata rautakangella irti maasta ja jotta ei tarvitsisi enää parin viikon takia vaihtaa talvirenkaita alle.

Olisi se autottoman elämä paljon helpompaa. Tekisi mieli myydä tuokin jo pois, mutta tosiasia taitaa olle, että tarvetta sille vielä riittää.