Keittiön teettäminen puusepällä

Keittiöistä on tänä päivänä valtavasti tarjontaa. Ei tarvitse kuin kävellä rautakauppaan ja mainita asiasta niin hetken päästä istuu jo keittiösuunnittelijan pöydän ääressä ja parhaimmillaan keittiö saadaan siltä istumalta tilattua. Materiaalit ja mallit löytyy liikkeestä, niitä pääsee heti katsomaan ja koskettelemaan. Helppoa ja mukavaa. Laadukkaita ja todella hienoja vaihtoehtoja on tarjolla, mutta helppouden vuoksi menettää myös paljon mahdollisuuksia. Jokaisella valmistajalla on omat vakioratkaisunsa ja vaihtoehdot on rajattu järkevään määrään.

Entä jos rajoituksia ei olisi? Entä jos jokaisen pienenkin yksityiskohdan voisi tehdä juuri niin kuin haluaa? Haluan tässä jakaa hieman kokemuksiani keittiön teettämisestä puusepällä. En ole koskaan ostanut keittiötä keittiöliikkeeltä, alku on pelkkää arvailua, joten keskityn lähinnä siihen miten projekti meidän kohdalla meni.

Alussa on tyhjä paperi
Suunnittelussa vaikeinta on oikeastaan se, että lähes kaikki on mahdollista. Suurimmat rajoitteet ovat omassa mielessä, näitä rajoituksia tulisi pystyä hieman hölläämään. Mitä kaikkea keittiö todellisuudessa voikaan olla? Se on vain omasta mielikuvituksesta kiinni.  Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki mikä on mahdollista, ei ole välttämättä järkevää. Keittiöt ovat nykyään sellaisia kuin ovat, koska ihmiset haluavat juuri sellaisia. Se on aikojen kuluessa kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Kaikille asioille on perusteensa, jotka on hyvä tiedostaa. Ihmiset ja heidän tarpeensa ovat kuitenkin erilaisia. Keskiarvo ei oikeastaan edusta ketään. Hajontaa on todellisuudessa paljon enemmän. Tämän tarkoituksena on sanoa, että ei kannata takertua siihen mitä muut tekevät, mutta kuitenkin ymmärtää miksi niin tehdään.

Ensimmäiset viivat
Mittakaavassa oleva pohjapiirustus on paras työkalu keittiön layoutin luonnosteluun. Toki myös itse tilassa suunnittelu on tärkeää. Meillä koko keittiöremontti lähti siitä ajatuksesta, että halusin siirtää keittiön toiselle seinustalle, jotta leivinuunin pystyy tekemään hormin viereen. Alusta asti oli selvää, että keittiö tulee olemaan I-mallinen. Se ei ole toiminnallisuudeltaan optimaalinen, mutta tilan kannalta paras ratkaisu. Keittiön siirtäminen vaatii aina putki- ja sähkötöitä. Määräävin tekijä on altaan viemäri, joka vaatii kallistuksen vuoksi paljon tilaa korkeussuunnassa. Mitä kauemmaksi allas viedään pystyviemäristä, sitä enemmän tilaa tarvitaan. Meillä allas siirtyi toiselle puolelle huonetta, mikä ei välttämättä ole kaikissa taloissa mahdollista ilman suurempia muutostöitä. Tiesin, että monissa naapureissa sama muutos on tehty ja rossilattiassa on reilusti tilaa viemärille, joten en edes ajatellut asiaa sen enempää. Todellisuudessa viemäri mahtui juuri ja juuri.

Keittiö alkaa saada muotonsa
Kalusteiden sijainti ja malli antaa sopivat raamit, joihin voi keittiötä alkaa suunnittelemaan. Helpointa on aloittaa laittamalla paikoilleen koneet ja vesipiste. Tässä vaiheessa hyvä apu on RT-kortti keittiösuunnittelusta (RT 93-10929). Asuntosuunnittelu-sarjan RT-kortit on julkaistu myös kirjana, jota löytyy kirjastoista. Kortista löytyy mittoja erilaisten toimintojen tilatarpeille. Ohjeet ovat juurikin aiemmin mainitsemiani keskiarvoja, joten ainoana totuutena niitä ei tule pitää. Hyvän lähtökohdan ne kuitenkin antavat.

Samaan aikaan voi miettiä miltä keittiö näyttää. Laitteiden sijoittelu ei ole pelkästään toiminnallinen haaste vaan se määrää hyvin pitkälle minkälainen hahmo tai muoto keittiöllä on. Kaapistot muodostavat vahvoja linjoja huoneeseen. Jääkaappi ja/tai pakastin on yksi hallitsevimmista asioista korkeutensa vuoksi. Kaikki muut koneet saa halutessaan työtason alle, mutta jääkaappi töröttää valtavana massana aina jossakin. Minä ratkaisin asian siten, että jääkaappi tulee integroituna korkeaan kaappiin seinän viereen. Yksi korkea kaappi tuntui hieman yksinäiseltä, joten viereen tehtiin toinen. Samalla tuli hyvä peruste nostaa uuni ergonomiselle tasolle, eli n. 700-900 mm lattiasta. Haaveena oli, että seinustalla olisi ollut pelkkä työtaso ja alakaapit, mutta esteettisyyden ja toiminnallisuuden kanssa joutuu tekemään kompromisseja. Huone on niin iso, että toisella puolella oleva jääkaappi olisi ollut hieman hankala käyttää.

Luonnokset valmiiksi
Kun keittiölle sai muodostettua pääpiirteet, loppu tuli lähes itsestään. Tein luonnokset yhdeltä istumalta valmiiksi ja lopputuloskin on aika pitkälti niiden mukainen. Vain joitakin mittatarkennuksia tuli myöhemmässä vaiheessa. Suunnittelutyötä oli tehty jo paljon etukäteen päässä, joten tämä vaihe oli vain niiden puhtaaksi piirtämistä.

Luonnoksen ei tarvitse olla näin valmis suunnitelma, paljon vähempikin riittää. Hinta-arviota varten kuitenkin täytyisi saada jonkinlainen käsitys kalusteiden määrästä ja koosta. Keittiötä ei ole myöskään pakko suunnitella kokonaan itse, vaikka ei käyttäisikään keittiöliikkeiden suunnittelupalveluita. Suunnitteluun voi palkata myös ammattilaisen, esim. kalustemuotoilijan tai sisustusarkkitehdin. Ammattilainen jatkaa siitä, mihin omat tiedot ja taidot loppuvat.

Oli luonnos minkälainen tahansa, sen kanssa on kuitenkin hyvä lähteä tarkentamaan suunnitelmia yhdessä puusepän kanssa.

kettioluonnos.jpg

Aika etsiä puuseppä
Viimeistään tässä vaiheessa olisi hyvä ryhtyä etsimään tekijöitä. Olen ylipäätänsä sitä mieltä, että kaikki suunnitteluun vaikuttavat henkilöt on hyvä ottaa mukaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Minä pyysin luonnoksen perusteella alustavia tarjouksia, mutta se oli oikeastaan turhaa. Sanoisin, että suunnitteluratkaisuilla on paljon suurempi merkitys hintaan kuin mitä kilpailuttamalla voi saavuttaa. Tärkeämpää on löytää hyvä tekijä, jonka kanssa yhteistyö sujuu. Tapasimme kahta puuseppää muutaman kerran, molemmat kävivät paikan päällä. Molempien kanssa keskusteltiin erilaisista ratkaisuista ja ajauduttiin kahteen melko erilaiseen toteutustapaan. Näiden keskustelujen ja luonnosten perusteella saa jo melko hyvän arvion hinnastakin.

Puusepän kanssa tarkennettiin materiaalit ja valmistustavat. Lopulta päädyimme siihen, että keittiön rungot tehdään männystä, ovet ja näkyvät rungot kestävämmästä koivusta. Koivu on mäntyä arvokkaampaa, joten runkomateriaalin vaihdoksella saimme keittiön hinnan budjettiimme sopivaksi. Yhtenä vaihtoehtona oli se, että rungot olisi tehty vanerista, joka olisi ollut vielä edullisempaa. Päädyimme kuitenkin mäntyyn, koska kaappien ja laatikoiden sisukset haluttiin jättää puunväriseksi. Hyllyt päätettiin tehdä kiinteiksi, jolloin ne tukevat koko runkorakennetta ja estää hieman puun elämisestä (joka männyllä on hieman voimakkaampaa kuin koivulla) johtuvia muodonmuutoksia. Jotain muitakin detaljeja myös tarkennettiin, mutta pääasia oli siinä, että pääsemme samalle aallonpituudelle ja että tekijä varmasti ymmärtää mitä olemme hakemassa.

Luonnoksista työpiirustuksiksi
Kun puusepän kanssa saatiin sovituksi materiaalit ja niiden vahvuudet, aloin tarkentamaan luonnoksia työkuvaksi. Eli piirustus, joka sisältää kaiken tarvittavan tiedon valmistamiseen. Sitä varten täytyi valita tarkat mallit kaikista koneista ja laitteista, jotta niiden asennusohjeet voi ottaa huomioon. Näiden perusteella sitten suunnitelmia tarkennetaan ja mitoitetaan kaikki osat millilleen. Asennusohjeet eivät ole aina niin selkeitä ja yksiselitteisiä, joten tämä oli ehdottomasti työläin vaihe koko projektissa. Ja myös asia joka eniten aiheutti stressiä.

Piirustuksista valmiiksi keittiöksi
Pikkuhiljaa piirustukset alkavat muuttua levyiksi. Levyt rungoiksi, rungot valmiiksi kaapeiksi, kaapit keittiöksi. Valmistuksen seuraaminen oli jännittävää. Tässä on varmasti suurin ero keittiöliikkeestä tilatun keittiön ja puusepän tekemän välillä. Liikkeessä pystyy hipelöimään ja katselemaan kaikkia ratkaisuja, mutta puusepän tekemänä kaikki on pelkkiä mielikuvia ennen kuin se on oikeasti tehty.

Keittiön asennus
Tiesin, että keittiön asentaminen ei ole mikään helppo homma, varsinkaan vanhaan taloon. Olinkin todella tyytyväinen siihen, että puuseppä lupautui itse myös asentamaan kalusteet paikoilleen. Voi olla että integrointiovet olisi jäänyt minulta asentamatta.. Suosittelen lämpimästi irroittautumista tuosta hommasta jos vain mahdollista.

Debriefing
Nyt uskaltaa jo sanoa, että keittiöprojekti meni loistavasti. Mitään isompia mokia ei tullut vastaan. Muutamia pieniä huomioita kuitenkin. Keittotason asennusohjeessa ei ollut mitään mainintaa kaapelin vaatimasta reitistä. Ilmeisesti sen on ajateltu mahtuvan hyvin ohjeen mukaisesta ilmanottoaukosta. Keittotaso oli mitoitettu muutenkin aika tiukkaan pystysuunnassa ja pienen informaatiokatkosten vuoksi tuo ilmanottoaukko kaapin takana jäi hieman pienemmäksi kuin oli tarkoitus. Sähkömies halusi vielä vaihtaa laitteen mukana tulleen kaapelin paksumpaan, n. 1 cm halkaisijaltaan olevaan kumikaapeliin. Lopputuloksena tuo paksu kumikaapeli ei meinannut mahtua kulkemaan laatikon takaa. Aukkoa porattiin paikan päällä isommaksi ja kaapeli saatiin mahtumaan, joten mitään vahinkoa ei tästä onneksi tullut. Lähinnä harmittaa se, ettei tuota huomannut aiemmin.

Toinen asia mikä hieman harmittaa näin jälkikäteen, menee täysin omaan piikkiin. Alun perinkin minua harmitti se, ettei korkeiden kaappien alaovia saanut tason alakaappien ovien kanssa samankorkuisiksi. Mutta tuo johtui täysin jääkaapista, eikä siihen voinut vaikuttaa. Uunia laskettiin siis sen verran alaspäin, että sen alapuolinen kaappi on samankorkuinen pakastinosan oven kanssa. Ajattelin alunperin, että jääkaapin ja pakastimen ovien väliin olisi saanut 18 mm ”valerungon”, jotta sauma olisi ollu samanlainen kuin kaikkialla muuallakin, mutta se todettiin hankalaksi ja sovittiin puhelimessa, että rako pienennetään pariin milliin. Menin ajattelematta sanomaan, että kasvatetaan kumpaakin ovea sen 8 mm, jotta sauma tulee viereisen runkolevyn puoliväliin. Mutta nyt pakastimen ovi on 8 mm korkeampi kuin viereinen kaapinovi, eli rako olisi pitänyt tietysti tasata viereisen oven mukaan mukaan. Tuo on sellainen asia, jota kukaan muu tuskin koskaan edes huomaa, mutta minkäs teet kun perfektionistin aivoon sattuu. No, pystyn minä onneksi elämään tuon kanssa.

Lisäksi yksi huomio, jota en tullut riittävän paljon ajatelleeksi. Tiesin, että vanhassa talossa seinät tai kulmat eivät ole suoria. Se on otettu huomioon mm. säätöjalkojen ja sivupeitelevyjen muodossa. Mutta enpä tullut huomioineeksi sitä, että taustaseinä voi olla hieman aaltoileva. Levyn ruuvaamiseen on käytetty liian vähän ruuveja (onkin muuten ainoa paikka koko talossa, jossa ruuveja on liian vähän). Kun tuota seinää vasten työntää pitkän tason, jonka reunat on varmasti suorat, saumassa näkyy tuo levyjen aaltoilu ja seinien vinous. Onneksi silikonin väri sattui olemaan täsmälleen sama kuin seinän väri, joten rakoa ei kovin helposti edes huomaa. Vaikka ei tuollaiset asiat minusta vanhassa talossa edes haittaa, ne kuuluvat asiaan.