Hiontapölyä

Katto on viimeinkin valmis. Kolmas maalauskerta riitti, nyt pinta on riittävän tasainen. Rapsutin siis aluksi maalinkaapimella irtoavan maalin pois, ja maalasin suoraan Uulan sävyttämättomällä sisäpohjamaalilla kolme kertaa. En siis hionut tai tasoittanut paneeleita ollenkaan. Katossa näkyvät vanhat naulankannat, maalipintojen lohkeamat ja muut rosot, mikä tekee siitä minusta elävän näköisen ja kertoo talon historiasta. Pinta on täysin himmeä, välillä vaikuttaa siltä että siinä saisi olla hieman kiiltoa, mutta luulen että se on juuri sopiva kunhan seinätkin saa maalattua ja kalusteet tulee paikoilleen.

_MG_2444-web

Seiniäkin olen päässyt jo hiomaan. Se ei ole mitään lempipuuhaani. Pölyä tulee joka paikkaan, vaikka oviaukkoja on muovitettu ja ikkunat on auki. Tässä naapurihuoneen kirjahylly, joka on nyt kuorrutettu, kuten koko muukin talo, tuolla valkoisella tomulla jota saa yskiä taas monta päivää hengityssuojaimesta huolimatta.


Hiomisen jälkeen on tosin juhlallinen hetki kun pääsee taas maalaamaan  Huone alkaa saada lopullisen asunsa ja on enää pieniä viimeistelytöitä vaille valmis.

ABB:n rumat valkoiset sähkökalusteet saavat lähteä. Aluksi mietimme tilalle Renova-sarjan muovisia, mutta perinteisemmän mallisia kalusteita, mutta niiden muotoilussa on jotain häiritsevää. Hintaero Domus Classican bakelliittisiin on sen verran pieni että päädyimme kuitenkin niihin, vaikka aluksi hinta tuntui turhan kovalta. Upotettavat olisi kauniimpia, mutta kun väliseinissä on ponttilautaverhoys levyjen alla, tuntuisi turhan hankalalta lähteä niihin rasioita upottamaan. Suurin osa sähkövedoista on kuitenkin pintavetoina, joten kaikki kalusteetkin tulevat pintaan. Ensi viikolla täytyisikin jo löytää sähkömies.

Mainokset

Kattoa maalaamassa

Pintatöitä on mukava tehdä. Se tarkoittaa että loppusuoralla ollaan. Työvaiheena se on myös mukavaa vaihtelua pitkään kestäneen lattiaurakan jälkeen. Lisäksi edistyminen on tässä vaiheessa nopeaa.

Ennen kuin aloitan hiomaan ja maalaamaan seiniä, on hyvä väli maalata sisäkatto. Koko alakerrassa eteistä ja vessaa lukuunottamatta on/oli valkoiseksi maalatut haltex-levyt. Alla on kuitenkin alkuperäinen helmipanelointi, joka ainakin olohuoneessa oli maalattu ehkä epämääräisimmän värisellä öljymaalilla mitä muistan nähneeni. Jotain vihertävän likaisen beigeä. Likainen se toki oli ihan oikeastikin. Pesin katon Kiiruna-maalinpesuaineella, huuhteluvesi oli aika mustaa..

Olen nyt maalannut katon kahteen kertaan Uulan valkoisella sisäpohjamaalilla. Peittävyys ei ole mikään äärimmäisen hyvä, joten vielä täytyy ainakin kertaalleen maalata. Minusta siveltimellä maalatut pinnat ovat todella kauniita, joten ehdottomasti halusin katonkin maalata niin. Ensimmäisen kerroksen vedin jatkovarren kanssa lattialta, mikä oli suhteellisen helppoa ja nopeaa. Toisen kerroksen maalasin tikkailta, koska luulin että kaksi se jäisi lopulliseksi pinnaksi ja halusin tehdä sen hieman tarkemmin. Jonkin verran  raskaampaa se on ja viimeisten paneelien kohdalla alkoi olla jo melko väsynyt. Sama urakka on kuitenkin tiedossa vielä ainakin kerran.

Maalaaminen on kuitenkin palkitsevaa, pidän katosta jo nyt erittäin paljon. Se on siisti, mutta näyttää edelleen vanhalta, että se kuuluu juuri tähän taloon. Henki on säilynyt. Sama juttu kuin lattiankin kanssa, onneksi tehtiin. Kaikki se aika mikä tähän on kulunut, on ollut sen arvoista.

Ps. Pelkäsin, että paperointi poistaa lattialankkujen narinan. Ei onneksi poistanut. En voi ymmärtää miten joku voi olla pitämättä tuosta! Huomaan monesti vain käveleväni huonetta ympäri ja kuuntelevan lattian ääniä.

Takaisin sorvin ääreen

Kun päätimme keskeyttää rempan marraskuussa, oli oikeastaan varmaa että seisahtuminen ei jää viikkoon tai kahteen. Tuli joulu, vuosi vaihtui, oli töitä ja kaikenlaista kiirettä. Haalarit pysyi henkarissa. No purin sentään joulun alla kaapiston, josta mainitsin edellisessä viestissä. Kaapisto ei olisi ihan mahdoton ollut, tosin aika syvänä pienensi huonetta huomattavasti. Kokoon nähden käytännöllistä säilytystilaa oli itseasiassa aika vähän. Eteiseen tai keittiöön on tarkoitus teettää uudet kaapit, joissa tästä purettuja ovia olisi tarkoitus käyttää.

_mg_2350-webVanhan makuuhuoneen päätykaapiston purkua.

Kun varsinaista työmaata ei ole ollut käynnissä, on aloittaminen ollut hankalaa myös sen takia, että ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Keittiötä haluaisin päästä tekemään, mutta remontin laajentaminen kolmanteen huoneeseen minkään niistä valmistumatta ei ehkä ole kuitenkaan paras idea. Päätimme kuitenkin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja tehdä olohuoneen valmiiksi, jotta siitä saa yhden oikeasti käyttökelpoisen huoneen. Ja ehkä myös toimisi motivaationa kun pääsisi tekemään jotain valmista pelkän purkamisen sijaan.

Ennen lattian avaamista päätin vielä kurkata mitä halltex-katon alta löytyy. Tai no tiesin edellisen omistajan puheiden perusteella, että siellä on alkuperäinen helmipaneeli, joten sinänsä mitään yllätystä ei ollut luvassa. Levyjen purkaminen käy melko nopeasti vaikka kädet ylhäällä heiluminen painavan sorkkaraudan kanssa ei ole työasennoista mukavin. Katto näyttää hyvältä. Vain uutta maalia pintaan niin siitä tulee erinomainen. Tuntuu hämmentävältä ajatella, että se on joskus haluttu peittää. Kaikella on kuitenkin syynsä ja perusteensa, aivan kuten meilläkin nyt. Kun ullakko on ollut kylmä, pieni lisäeristys kattoon on varmasti ollut houkuttelevaa. Ja muoti on muotia rakentamisessakin. Jokaisella sukupolvella ja ajalla on oma käsityksensä siitä mikä on kaunista ja arvokasta. Se, että me nyt puramme levyt pois on oikeastaan täsmälleen sama asia kuin niiden sinne laittaminen. Tai oikeastaan me tässä teemme suuremman rikoksen, poistamme osan talon historiaa. Päälle naulaaminen säilyttää vanhan, mutta purkaminen hävittää aina jotakin. Levyjen funktio on kuitenkin poistunut, koska ullakko on nyt lämmin. Hyvillä mielin kuitenkin puran levyt pois, sillä paneelikatto on kaunis ja kuuluu minusta tähän taloon.

Olohuoneen katossa on edellisen asukkaan isän tekemä valaisin, jonka he halusivat jättää meille. Valaisimessa oli oikeasti Tapio Wirkkalan suunnittelemat hehkulamput, joista yksi oli pimeänä ja toisen onnistuimme (en minä) rikkomaan remontin keskellä, joten vaihdettiin väliaikaisesti toisenlaiset lamput. Kolme alkuperäistä, luultavasti 60-70 -luvulla käyttöönotettua lamppua odottelee kaapissa, jos joskus löytyisi kaveriksi ehjiä.

_mg_2368-webHalltex-levyt saavat lähteä peittämästä hienoa paneelikattoa. Kuvassa myös edellisen asukkaan isän itse tekemä valaisin.