Maalaamisesta

Havahduin vähän aikaa sitten siihen, että lattialla on aika paljon maaleja, varmaan kymmenen erilaisia maalipurkkia. En ole koskaan mikään maalarimestari ollut, oikeastaan olen pitkään vältellyt kaikkea maalaamista. Maalauskokeilut lapsuudessani eivät ole olleet kovinkaan menestyksekkäitä. Silloin kun vielä tuunattiin kännykänkuoria spraymaaleilla ja kynsilakalla, tuli haukut maalipurkkien tuhoamisesta, nurmikon maalaamisesta ja milloin mistäkin. Lisäksi joskus kun olen yrittänyt auttaa maalaamisessa ja yrittänyt saada mahdollisimman tasaista ja valmiin näköistä pintaa sivelemällä reilusti maalia, se tietenkin lähti valumaan ja haukut tuli siitäkin. Parempi kun pysyn kaukana maaleista.

Kymmenen vuotta myöhemmin rohkaistuin jälleen maalaamaan, kun edellisessä kodissamme piti yksi seinä saada siistittyä. Mistään mitään tietämättä maalikauppaan hankkimaan tarvikkeet, mitä ikinä ovatkin, ja eikun maalaamaan. Hirveä määrä tapetin repimistä, kittaamista, hiomista ja lopulta pari kerrosta valkoista maalia. Lopputulos oli ihan siisti.

Siinä onkin oikeastaan koko maalaushistoriani ennen nykyisen kodin remonttia. Ja nyt lattialla pyörii ainakin kymmenen erilaista maalipurkkia. On kalustemaalia, pellavaöljymaalia, pohjamaalia, sisustusmaalia, puolihimmeää, himmeää, puolikiiltävää, ainakin neljä erilaista pensseliä, teloja, maalinpesuaineita, pensselinpesuaineita, erilaisia tasoitteita, kittauslastoja ja vaikka mitä.

Ajattelin nyt kertoa hieman kokemuksiani maalaamisesta, koska joku toinen voi olla samassa tilanteessa ja yrittää selviytyä youtube-videoiden ja maalipurkin kyljessä olevien ohjeiden avulla.

Ensinnäkin, olen pyrkinyt välttämään kaikissa rakennustarvikkeissa mikromuoveja ja ylimääräisiä kemikaaleja. Tästä johtuen olen käyttänyt paljon mm. Uulan maaleja. Tiedän, että puhtaampiakin ja luonnollisempia tuotteita on, mutta jostain syystä, ehkä helppouden vuoksi, on tullut ostettua niitä. Niitä saa paikallisesta rautakaupasta samantien mukaan sävytettynä juuri haluttuun sävyyn. Haluaisin kuitenkin ehdottomasti kokeilla jossain vaiheessa savimaalejakin.

Uulan Into -sisämaali on vesiohenteinen, muoviton, M1-luokan maali. Minulle on hieman kysymysmerkki, mitä kaikkea tämä oikeasti sisältää, mutta se on helppoa maalata, lähes täysin hajuton, kuivuu todella nopeasti ja olen tykästynyt erityisesti sen himmeään pintaan. Intoa on käytetty lähes kaikkien sisäseinien maalaamiseen. Olohuoneen seinät maalasin jatkovarren päässä olevalla telalla, joka on kyllä helppoa ja seinän saa maalattua todella nopeasti, mutta telan pesemisessä meneekin sitten todella paljon aikaa ja maalia hukkaan. Jos tietää, että maalaa samana tai parin päivän sisällä, ei telaa kannata pestä, vaan sulkea maalisena muovipussiin maalialustan kanssa. Maali on päällemaalattavissa jo parin tunnin päästä, joten päivässä tai parissa saa koko maalausurakan tehtyä. Keittiöön kokeilin maalata seinän pensselillä, ihan vain mielenkiinnosta. Maalaaminen on vielä helpompaa, purkki auki, maalin sekoitus ja eikun maalaamaan. Pensselin kanssa ei tarvitse edes suojata paikkoja, koska maalia ei roisku ympäriinsä. Pensselin peseminen on huomattavasti helpompaa kuin telan, joten myös maalaamisen lopettaminen on nopeampaa. Himmeä maali on varsinkin uutena todella arka naarmuille ja hankausjäljille, joten en suosittelisi sitä kovaa kulutusta vaativiin kohteisiin, mutta esim. olohuoneessa on mitä mainioin.

Paneelikatto on maalattu Uulan sisäpohjamaalilla ja kalustemaalilla. Pohjamaalia käytin oikeastaan tartunnan vuoksi, sillä helmipaneelien hiominen olisi ollut tuskallinen urakka. Halusin päästä helpolla ja maalata suoraan vanhan maalin päälle (luin jostain tälläisen ohjeen). Katto on maalattu A-tikkailla n. yhden paneelin levyisellä pensselillä. Nyt kun on seitsämän kertaa tehnyt tuon urakan, voisi sanoa että se on kyllä aika epäinhimillistä hommaa. Luulin sitä vielä pahemmaksi, koska paljon katon maalaamisesta kerrotaan kauhutarinoita. Ei se niin hirveää ole, mutta todella raskasta kuitenkin. Tartunta ei ole ihan hirveän hyvä, maali lähtee herkästi esim. teipin mukana pois (testattu on). Maalien peittävyys ei myöskään ole mikään hirveän hyvä. Tai no, se on aika tavanomainen, pohjamaalaus ja kaksi kerrosta kalustemaalia riittää. Katon maalaamisessa toivoisi kuitenkin mahdollisimman vähän maalauskertoja. Lopputulos on kuitenkin ihan siisti. Aika näyttää miten kestävä maalipinta on.

Nämä maalit ovat oikeasti aika helppokäyttöisiä ja sopii hyvin ensikertalaiselle. Hyvään telaan kannattaa panostaa, valitettavasti sellaista ei ole vielä osunut kohdalle, joten en pysty suosittelemaan mitään. On tympeää huomata valmiissa maalipinnassa telasta irronneita nukan palasia. Huomasin kuitenkin, että leveässä telassa tulee olla aika paksu sanka, jotta se ei jousta seinällä ja levitä maalia epätasaisesti.

Pellavaöljymaali on hieman vaativampi, mutta kun muutaman asian ottaa huomioon, niin maalaaminen sujuu myös aloittelijalta. Maalausvälineitä ei voi pestä vedellä, joten maalaamiseen täytyy valmistautua hieman paremmin. Pensselin voi tuikata maalaamisen jälkeen pellavaöljyyn, jolloin se on käyttövalmis taas maalin kuivuttua. Pellavaöljyä en löytänyt paikallisista kaupoista, joten ostin korvaavaksi tuotteeksi pensselipesuainetta, jossa pensseliä voi myös liottaa yön yli. En tosin ole ihan varma onko tuo suositeltavaa, koska omasta pensselistäni alkoi parin maalauskerran jälkeen irtoamaan karvoja, en tiedä johtuiko se tuosta pesuaineesta vai huonosta laadusta.

Käyttämäni pellavaöljymaali oli Kalmarsands Oljefabrikin. Maali on koostumukseltaan todella ohutta, verrattuna vaikka Uulan vesiohenteisiin maaleihin. Maali suositellaan levitettäväksi pensselillä, enkä kyllä halua edes kuvitella sitä sotkua mikä telan kanssa tulisi.. Pensselinkin kanssa kannattaa maalia levittää varovasti, sillä se valuu ja roiskuu herkästi. Pensselin kärkeä kastetaan vain vähän maaliin, jonka jälkeen maali hangataan kunnolla seinään. Pensseli kannattaa ottaa ihan kunnolla nyrkkiin, koska muuten käsi väsyy nopeasti. Maalia levitetään todella ohut kerros. Jos maalipinta alkaa rypistymään tai muistuttaa appelsiininkuorta, maalia on liikaa ja valumia tulee varmasti ennen kuin maali on kuivaa (testattu on). Maali on päällemaalattavissa n. vuorokauden kuluttua. Maalasin yhden kerroksen pohjamaalilla, toisen kerroksen pintamaalilla, jonka jälkeen hioin koko seinän uudestaan valumien vuoksi ja kittasin uudestaan. Tämän jälkeen vielä kolme kerrosta pintamaalia. Vähempi olisi varmasti riittänyt, jos seinä olisi ollut tasaisempi ja tuo ensimmäinen epäonnistunut maalauskerta olisi jäänyt välistä pois. Lopputulos on kuitenkin siisti ja tasainen. Puolihimmeä pinta näyttää kivalta ja tuntuu siltä, että voi huoletta pyyhkiä kosteallakin rätillä.

Pohjatöistä yleisesti sen verran, että kannattaa määritellä itselleen minkälaista tasoa hakee. Täysin tasainen pinta on kyllä kaunis, mutta näyttää hieman vieraalta vanhassa talossa, jossa mikään muu ei oikeastaan ole kovinkaan tasaista. Minusta esim. maalattu hieman aaltoileva pinkopahviseinä on myös kaunis, maalaaminen ei hävitä patinaa, vaikka ilme muuten vähän raikastuisikin. Olen itse tullut siihen tulokseen, että vanhassa talossa ei seiniä kannata tasoittaa yhtään ylimääräistä, vaan maalata vain ronskisti kaikkien jälkien yli. Tuo tapa taitaa olla aika perinteinenkin. Hienoa ja tarkkaa työtä on toki aina ihailtu, mutta liian pitkälle vietynä persoonallisuus katoaa ja kädenjälki häviää.

Vielä yksi huomionarvoinen asia. Maalia kannattaa aina kokeilla. Sävystä on mahdotonta saada oikeaa käsitystä pelkkien värilappujen perusteella. Maalausalusta ja -tapa vaikuttaa pinnan tekstuuriin ja se taas aistittavaan väriin. Valon suunta vaikuttaa, erityisesti ympäröivien rakenteiden kautta heijastuva valo. Pienen maalipurkin sävyttäminen pelkästään kokeilun vuoksi voi tuntua turhalta kustannukselta, mutta vielä kalliimmaksi tulee, jos maalaa koko seinän, eikä sävy olekaan oikea. Värien valitseminen ja yhteensovittaminen on todella haastavaa koemaalaustenkin kanssa, koska lopullinen vaikutelma kokonaisuudesta syntyy vasta kun kaikki on valmista, kaikki huonekalut, tavarat ja valaistus mukaan lukien.

Tästä on jälleen esimerkki omasta remontista. Keittiöön en tehnyt maalauskokeilua aikataulun vuoksi. Sävyä kyllä mietittiin pitkään etukäteen, mutta nyt kun seinä on maalattu kokonaan, en ole siitä ihan varma. Toisaalta epävarmuus oli olkkarin seinien värinkin kanssa pitkään ja varmuus tuli vasta kun kaikki kalusteet ja mm. verhot sai paikoilleen. Nyt keittiön seinän väri on minusta aavistuksen liian vaalea ja näyttää hieman sinertävältä. Pellavaöljymaalilla on kuitenkin taipumus kellastua hieman ajan mittaan, minkä vuoksi valitsin aika neutraalin harmaan, jotta siitä ei tulisi myöhemmin liian lämmintä sävyä. Mutta katsotaan miltä tuokin alkaa näyttämään kunhan valaisimet yms. saadaan paikoilleen. Ainakaan vielä en ala sitä maalaamaan uudestaan.

Mainokset

Kurkistus keittiöön

Kalusteet asennettiin tänään pääosin paikoilleen. Taso ja korkeat kaapit on vielä irti, koska takaseinä täytyy vielä maalata. Siitä johtuen siirsin myös lvi- ja sähkökytkennät ensiviikolle. Olisi ollut mukavaa saada kaikki valmiiksi, mutta maalaus ja erityisesti pellavaöljymaalin kuivuminen kunnolla ottaa oman aikansa, eikä kiirehtimiselle tässä vaiheessa ole oikeastaan mitään järkevää syytä.

Mutta palataanpa asiaan, eli uusiin keittiökalusteisiin. Ne näyttävät todella hyvältä! En uskalla vielä sanoa, että kaikki meni kuin strömsössä, koska integroitavat koneet on vielä asentamatta, mutta tähän mennessä kaikki on sujunut loistavasti. Hieman ehkä jännittää uuni, joka on suunniteltu asennettavaksi valmistajan ohjeista poikkeavasti. Halusin, että  uunin luukku asettuisi samaan tasoon rungon sisään upotettujen kalusteovien kanssa. Yritin kysyä tuohon neuvoa valmistajaltakin, mutta Boschilla tyrkyttivät vain vakioratkaisua. Mikäli ratkaisu toimii, voin laittaa ohjeet tännekin, mikäli joku muu haluaa vastaavaa kokeilla.

Taustaseinän maalasin tänään ensimmäisen kerran lopullisella värillä. Maali on hyvin peittävää, joten luulisin että toinen kerta riittää. En ole koskaan ennen maalannut pellavaöljymaalilla tai oikeastaan ylipäätänsä öljymaaleilla. Nyt käytin siis Kalmarsands Oljefabrikin maalia. Alkuun tuli jo lähes paniikki. Maali on ihmeellistä lirua, joka valui ja roiskui joka paikkaan. Ajattelin jo ettei tästä tule mitään. Mutta vähän ajan päästä oikea tekniikka alkoi löytyä ja oikeastaan tuolla on todella mukava maalata. Maali on todella riittoisaa ja peittävää. Se tarttuu kohtalaisen hyvin melko sileäänkin seinäpintaan. Maalaamisessa ei ole kiirettä, myöhemminkin voi tasoittaa virheitä. Maali melkein hakeutuu sileäksi pinnaksi seinällä ja pienet epätasaisuudet tasoittuvat kuin itsestään. Miinuksina voisi sanoa hitaan kuivumisajan, voimakkaan tuoksun ja tosiaan on herkkä valumaan, jos maalia tulee yhtään liikaa. Kuivuttuaan pinta vaikuttaa todella kestävältä, samaa maalia voi käyttää myös julkisivuihin, joten pitäisi pienet roiskeetkin kestää.

Lopuksi pieni kurkistus miltä keittiössä tällä hetkellä näyttää. Tasosta tuli muuten aivan mielettömän hieno, mutta siitä lisää myöhemmin.

_MG_2909-web
Uusi kirkkaankeltainen keittiömme joutui vielä muovien sisään.

_MG_2903-web
Laatikot ja ovet menevät perinteisesti rungon sisään.

_MG_2904-web
Kaappien sisukset ja mm. laatikoiden kyljet jätettiin puupinnalle, jotta mm. puusepän tekemät hienot liitokset näkyvät.

Keittiöremontti alkuun

Keittiö on tilattu, kuun loppupuolella pääsemme jo verstaalle katsomaan miltä rungot alkavat näyttää ja päättämään muutamista detaljeista mallikappaleiden avulla, mm. vetimet.

Kirjoitin jo aiemmin, että avasin hieman keittiön lattiaa, jotta näkisin suurinpiirtein minkälainen purkutyö tulee olemaan. Sen lisäksi olen aloittanut purkamaan korkeita kaappeja. Edellinen asukas on tehnyt taidokkaita puukoristuksia niihin, kuten myös keittiön ja olohuoneen väliseen oviaukkoon. Tuntuu pahalta purkaa niitä pois, koska niihin on nähty uskomaton määrä vaivaa. Lisäksi erään listan takaa löytyi vuosiluku 2013, joten kovin montaa vuotta ne eivät ole tuossa ehtineet olla. Niiden nikkarityylinen estetiikka ei kuitenkaan sovi siihen henkeen mitä tavoittelemme.

Nyt voisi siis sanoa, että keittiöremontti on nyt alkanut. Tosin olohuoneen listoja vasta maalaillaan ja laitetaan vielä paikoilleen, joten ihan vielä ei päästä täyteen vauhtiin. Keittiö näyttää tällä hetkellä tältä. Vasemmalla olevien kaappien tilalle on siis tulossa uudet keittiökalusteet. Oikealla on nykyinen keittiö, joka on tehty alkuperäisen leivinuunin paikalle.

_MG_2493-web_MG_2497-web
Ikkunan vuorilistat paikoillaan. Ikkunat eivät valitettavasti ole alkuperäiset. 

_MG_2500-webOlohuoneen jalkalistoja sovitellaan paikoilleen.

Aiemmin mainostin myös, että olkkarin katto on valmis. No niinhän se olikin. Päätimme kuitenkin vielä muuttaa katon sävyä valkoisesta Tikkurilan valkoiseksi, joka on no, myös valkoinen. Tarkoituksena oli siis saada katon sävy (ja myös listojen) samaksi ikkunan puitteiden kanssa, eli hieman sävytettyä valkoista. Tästä johtuen maalasin katon vielä kahteen kertaan, tällä kertaa Uulan kalustemaalilla. Kaiken lisäksi sävy ei edelleenkään ole oikea,  se on vieläkin hieman vaaleampi kuin puitteet. Katto on kuitenkin maalattu 5 kertaa ja se saa luvan riittää. On tässä projektissa muutakin tekemistä…

Viimeinen maalauskokeilu

Tänään oli viimeisen maalauskokeen aika. Tai ei oikeastaan edes kokeen vaan maalasin ihan oikeasti ensimmäisen seinän, mutta nyt vasta alkaa todella saada käsitystä sävystä. Maalit on jo ostettu koko huoneeseen, mutta ainakin periaatteessa vielä on jonkinlainen mahdollisuus tehdä muutoksia. Maalaamme siis kaikkien sisustusoppaiden vastaisesti kaikki seinät melko tummalla värillä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ”tehosteseinien” aika on jo ohi. Varsinkin vaaleanharmaa tehosteseinä valkoisessa huoneessa… Kaikki ei ole kuitenkaan mustavalkoista ja olen kyllä nähnyt myös hienoja toteutuksia. Ylipäätänsä olen sitä mieltä, että hyvä suunnittelu ja näkemys ylittää kaikki rajat.

No, en nyt sano ainakaan vielä, että meidän tapauksessa olisi kyse siitä. Suoraan sanottuna en tiedä yhtään minkälainen lopputuloksesta on tulossa. On siitä minulla jonkinlainen visio, mutta muuten aika paljon intuitioon luottamalla mennään.

Niin siitä maalauskokeesta. Olen hieman epäileväinen tuleeko väristä liian kirkas tai vaalea. Märkänä maali näyttää minusta aivan liian vaalealta, mutta kuivuttuaan se hieman tummenee, erityisesti toisen kerroksen jälkeen. Toisaalta myös valkoiset seinät ympärillä vaalentavat vaikutelmaa, joten voi olla että tässäkin asiassa huoli on turha. Näin iltahämyssä väri näyttää juuri oikealta ja valossa se saakin hieman hehkua.

Minua ilahduttaa jo nyt eräs näkymä, joka liittyy tähän väriin. Keittiön rungoista ja ovista on tulossa melko räikeän keltaisen, väri on katsottu yhteen juuri tämän seinän sävyn kanssa. Ruokailupöydästä näkee keltaisen keittiön samaan aikaan taustalla olevasta oviaukosta olohuoneen, jossa tällä seinällä tulee olemaan piano ja vielä valitsematon maalaus.. 🙂 Tuosta näkymästä tulen aivan varmasti ottamaan kuvan heti kun se on mahdollista.

_IMG_2457-web

 

Hiontapölyä

Katto on viimeinkin valmis. Kolmas maalauskerta riitti, nyt pinta on riittävän tasainen. Rapsutin siis aluksi maalinkaapimella irtoavan maalin pois, ja maalasin suoraan Uulan sävyttämättomällä sisäpohjamaalilla kolme kertaa. En siis hionut tai tasoittanut paneeleita ollenkaan. Katossa näkyvät vanhat naulankannat, maalipintojen lohkeamat ja muut rosot, mikä tekee siitä minusta elävän näköisen ja kertoo talon historiasta. Pinta on täysin himmeä, välillä vaikuttaa siltä että siinä saisi olla hieman kiiltoa, mutta luulen että se on juuri sopiva kunhan seinätkin saa maalattua ja kalusteet tulee paikoilleen.

_MG_2444-web

Seiniäkin olen päässyt jo hiomaan. Se ei ole mitään lempipuuhaani. Pölyä tulee joka paikkaan, vaikka oviaukkoja on muovitettu ja ikkunat on auki. Tässä naapurihuoneen kirjahylly, joka on nyt kuorrutettu, kuten koko muukin talo, tuolla valkoisella tomulla jota saa yskiä taas monta päivää hengityssuojaimesta huolimatta.


Hiomisen jälkeen on tosin juhlallinen hetki kun pääsee taas maalaamaan  Huone alkaa saada lopullisen asunsa ja on enää pieniä viimeistelytöitä vaille valmis.

ABB:n rumat valkoiset sähkökalusteet saavat lähteä. Aluksi mietimme tilalle Renova-sarjan muovisia, mutta perinteisemmän mallisia kalusteita, mutta niiden muotoilussa on jotain häiritsevää. Hintaero Domus Classican bakelliittisiin on sen verran pieni että päädyimme kuitenkin niihin, vaikka aluksi hinta tuntui turhan kovalta. Upotettavat olisi kauniimpia, mutta kun väliseinissä on ponttilautaverhoys levyjen alla, tuntuisi turhan hankalalta lähteä niihin rasioita upottamaan. Suurin osa sähkövedoista on kuitenkin pintavetoina, joten kaikki kalusteetkin tulevat pintaan. Ensi viikolla täytyisikin jo löytää sähkömies.

Kattoa maalaamassa

Pintatöitä on mukava tehdä. Se tarkoittaa että loppusuoralla ollaan. Työvaiheena se on myös mukavaa vaihtelua pitkään kestäneen lattiaurakan jälkeen. Lisäksi edistyminen on tässä vaiheessa nopeaa.

Ennen kuin aloitan hiomaan ja maalaamaan seiniä, on hyvä väli maalata sisäkatto. Koko alakerrassa eteistä ja vessaa lukuunottamatta on/oli valkoiseksi maalatut haltex-levyt. Alla on kuitenkin alkuperäinen helmipanelointi, joka ainakin olohuoneessa oli maalattu ehkä epämääräisimmän värisellä öljymaalilla mitä muistan nähneeni. Jotain vihertävän likaisen beigeä. Likainen se toki oli ihan oikeastikin. Pesin katon Kiiruna-maalinpesuaineella, huuhteluvesi oli aika mustaa..

Olen nyt maalannut katon kahteen kertaan Uulan valkoisella sisäpohjamaalilla. Peittävyys ei ole mikään äärimmäisen hyvä, joten vielä täytyy ainakin kertaalleen maalata. Minusta siveltimellä maalatut pinnat ovat todella kauniita, joten ehdottomasti halusin katonkin maalata niin. Ensimmäisen kerroksen vedin jatkovarren kanssa lattialta, mikä oli suhteellisen helppoa ja nopeaa. Toisen kerroksen maalasin tikkailta, koska luulin että kaksi se jäisi lopulliseksi pinnaksi ja halusin tehdä sen hieman tarkemmin. Jonkin verran  raskaampaa se on ja viimeisten paneelien kohdalla alkoi olla jo melko väsynyt. Sama urakka on kuitenkin tiedossa vielä ainakin kerran.

Maalaaminen on kuitenkin palkitsevaa, pidän katosta jo nyt erittäin paljon. Se on siisti, mutta näyttää edelleen vanhalta, että se kuuluu juuri tähän taloon. Henki on säilynyt. Sama juttu kuin lattiankin kanssa, onneksi tehtiin. Kaikki se aika mikä tähän on kulunut, on ollut sen arvoista.

Ps. Pelkäsin, että paperointi poistaa lattialankkujen narinan. Ei onneksi poistanut. En voi ymmärtää miten joku voi olla pitämättä tuosta! Huomaan monesti vain käveleväni huonetta ympäri ja kuuntelevan lattian ääniä.

Tilannepäivitystä

Jonkin aikaa on jo vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Mitään uutta kirjoitettavaa ei ole juurikaan ollut. Lattian takaisinlaittaminen on hidasta. Yksi lankku kerrallaan olen puhdistanut maalinkaapimella pontit, hionut dremelillä valkeat kitit pois, sen jälkeen isommalla koneella käyttöpinnan. Tarkoituksella olen hionut mahdollisimman vähän, jotta pinnasta ei tule liian tasaista. Ainoastaan sen verran, että vanhat liimat ja lakat lähtee pois. Aluksi käytin kärkihiomakonetta, joka poistaa materiaalia todella vähän. Tuskastuin kuitenkin sen hitauteen. Tasohiomakone sen sijaan on juuri sopiva kone tähän hommaan, varsinkin säädettävällä teholla. Kokonaisuudessaan yhden lankun käsittelyssä kestää sen verran, että arki-iltoina ehtii vain yhden tai kaksi lankkua saada paikoilleen, vapaapäivinä pari enemmän. Lankkuja on yhteensä 36 kpl, joten se selittää kuukauden hiljaiselon blogissa.

Päätin lisäksi säästää vanhat naulat. Sinänsä niissä ei varsinaisesti mitään erityistä ollut, tehdasvalmisteisia nauloja, mutta toisaalta käyttämätön naula näyttää käyttämättömältä. Ja lisäksi tuntuisi tyhmältä heittää monta kiloa metallia pois ja ostaa tilalle uutta. Jonkinlainen kaiku tuli myös lapsuudesta. Omiin rakenteluprojekteihin saimme käyttöön  vanhoja vääntyneitä nauloja, kunhan vain suoristimme ne. Vanhat naulat tuli siis tässäkin tapauksessa uusiokäyttöön.

Kaikesta huolimatta tämäkin työvaihe lähestyy loppuaan. Nyt lankkuja on jäljellä enää kolme ja on voinut aloittaa valmistelemaan jo seuraavia työvaiheita. Kipsilevyt ja tasoitteet on hankittu seinien alaosien korjaamista varten. Maaleja on mietitty tässä pitkin matkaa ja tänään ostimme litran purkin kokeeksi tummanturkoosia Uulan Intoa. Ajatuksena on maalata koko huone aika tummalla himmeällä maalilla. Vielä on hieman auki, tuleeko listat valkoisella vai seinien värillä. Samoin villeimmissä visioissa myös katto on maalattu tummaksi. Sen joutuu kuitenkin joka tapauksessa pohjamaalaamaan, joten hyvänä testinä on valkoinen pohjamaali. Mikäli se tuntuu hyvältä, jätetään se valkoiseksi.

Listat on lähestulkoon valittu, niitä vaan ei ole vielä raaskinut tilata Domus Classicalta lähes satasen toimituskulujen vuoksi. Katsellaan vielä hieman vaihtoehtoja löytyisikö niitä jostain lähempää.

Keittiöstä sen verran, että nyt on puuseppä valittu. Ei ole vielä tosin ilmoitettu hänelle sitä. Allas on mietityttänyt hieman. RST-allas olisi ikuinen ja varmasti kestävä. Se sopisi minusta keittiön henkeen. Mutta messinkisen hanan yhdistäminen ei oikein tunnu hyvältä, tai ainakaan sellaisiin malleihin, jossa hana tulee altaan päältä, mikä olisi kuitenkin puutason kanssa järkevämpi kuin se, että hana lähtee suoraan tasosta. Tästä johtuen olemme alkaneet kallistua komposiittialtaaseen. Musta allas näyttäisi hyvältä tammisen tason ja messinkihanan kanssa. Nyt löytyi Frankelta vielä sopivan yksinkertainen malli. Keittiökin alkaa siis olemaan pikkuhiljaa kasassa.

_MG_2426-web.jpgMaalin testausta, lattiakin alkaa valmistumaan.

_MG_2419-web.jpg

PP001_114.0204.651