Maalaamisesta

Havahduin vähän aikaa sitten siihen, että lattialla on aika paljon maaleja, varmaan kymmenen erilaisia maalipurkkia. En ole koskaan mikään maalarimestari ollut, oikeastaan olen pitkään vältellyt kaikkea maalaamista. Maalauskokeilut lapsuudessani eivät ole olleet kovinkaan menestyksekkäitä. Silloin kun vielä tuunattiin kännykänkuoria spraymaaleilla ja kynsilakalla, tuli haukut maalipurkkien tuhoamisesta, nurmikon maalaamisesta ja milloin mistäkin. Lisäksi joskus kun olen yrittänyt auttaa maalaamisessa ja yrittänyt saada mahdollisimman tasaista ja valmiin näköistä pintaa sivelemällä reilusti maalia, se tietenkin lähti valumaan ja haukut tuli siitäkin. Parempi kun pysyn kaukana maaleista.

Kymmenen vuotta myöhemmin rohkaistuin jälleen maalaamaan, kun edellisessä kodissamme piti yksi seinä saada siistittyä. Mistään mitään tietämättä maalikauppaan hankkimaan tarvikkeet, mitä ikinä ovatkin, ja eikun maalaamaan. Hirveä määrä tapetin repimistä, kittaamista, hiomista ja lopulta pari kerrosta valkoista maalia. Lopputulos oli ihan siisti.

Siinä onkin oikeastaan koko maalaushistoriani ennen nykyisen kodin remonttia. Ja nyt lattialla pyörii ainakin kymmenen erilaista maalipurkkia. On kalustemaalia, pellavaöljymaalia, pohjamaalia, sisustusmaalia, puolihimmeää, himmeää, puolikiiltävää, ainakin neljä erilaista pensseliä, teloja, maalinpesuaineita, pensselinpesuaineita, erilaisia tasoitteita, kittauslastoja ja vaikka mitä.

Ajattelin nyt kertoa hieman kokemuksiani maalaamisesta, koska joku toinen voi olla samassa tilanteessa ja yrittää selviytyä youtube-videoiden ja maalipurkin kyljessä olevien ohjeiden avulla.

Ensinnäkin, olen pyrkinyt välttämään kaikissa rakennustarvikkeissa mikromuoveja ja ylimääräisiä kemikaaleja. Tästä johtuen olen käyttänyt paljon mm. Uulan maaleja. Tiedän, että puhtaampiakin ja luonnollisempia tuotteita on, mutta jostain syystä, ehkä helppouden vuoksi, on tullut ostettua niitä. Niitä saa paikallisesta rautakaupasta samantien mukaan sävytettynä juuri haluttuun sävyyn. Haluaisin kuitenkin ehdottomasti kokeilla jossain vaiheessa savimaalejakin.

Uulan Into -sisämaali on vesiohenteinen, muoviton, M1-luokan maali. Minulle on hieman kysymysmerkki, mitä kaikkea tämä oikeasti sisältää, mutta se on helppoa maalata, lähes täysin hajuton, kuivuu todella nopeasti ja olen tykästynyt erityisesti sen himmeään pintaan. Intoa on käytetty lähes kaikkien sisäseinien maalaamiseen. Olohuoneen seinät maalasin jatkovarren päässä olevalla telalla, joka on kyllä helppoa ja seinän saa maalattua todella nopeasti, mutta telan pesemisessä meneekin sitten todella paljon aikaa ja maalia hukkaan. Jos tietää, että maalaa samana tai parin päivän sisällä, ei telaa kannata pestä, vaan sulkea maalisena muovipussiin maalialustan kanssa. Maali on päällemaalattavissa jo parin tunnin päästä, joten päivässä tai parissa saa koko maalausurakan tehtyä. Keittiöön kokeilin maalata seinän pensselillä, ihan vain mielenkiinnosta. Maalaaminen on vielä helpompaa, purkki auki, maalin sekoitus ja eikun maalaamaan. Pensselin kanssa ei tarvitse edes suojata paikkoja, koska maalia ei roisku ympäriinsä. Pensselin peseminen on huomattavasti helpompaa kuin telan, joten myös maalaamisen lopettaminen on nopeampaa. Himmeä maali on varsinkin uutena todella arka naarmuille ja hankausjäljille, joten en suosittelisi sitä kovaa kulutusta vaativiin kohteisiin, mutta esim. olohuoneessa on mitä mainioin.

Paneelikatto on maalattu Uulan sisäpohjamaalilla ja kalustemaalilla. Pohjamaalia käytin oikeastaan tartunnan vuoksi, sillä helmipaneelien hiominen olisi ollut tuskallinen urakka. Halusin päästä helpolla ja maalata suoraan vanhan maalin päälle (luin jostain tälläisen ohjeen). Katto on maalattu A-tikkailla n. yhden paneelin levyisellä pensselillä. Nyt kun on seitsämän kertaa tehnyt tuon urakan, voisi sanoa että se on kyllä aika epäinhimillistä hommaa. Luulin sitä vielä pahemmaksi, koska paljon katon maalaamisesta kerrotaan kauhutarinoita. Ei se niin hirveää ole, mutta todella raskasta kuitenkin. Tartunta ei ole ihan hirveän hyvä, maali lähtee herkästi esim. teipin mukana pois (testattu on). Maalien peittävyys ei myöskään ole mikään hirveän hyvä. Tai no, se on aika tavanomainen, pohjamaalaus ja kaksi kerrosta kalustemaalia riittää. Katon maalaamisessa toivoisi kuitenkin mahdollisimman vähän maalauskertoja. Lopputulos on kuitenkin ihan siisti. Aika näyttää miten kestävä maalipinta on.

Nämä maalit ovat oikeasti aika helppokäyttöisiä ja sopii hyvin ensikertalaiselle. Hyvään telaan kannattaa panostaa, valitettavasti sellaista ei ole vielä osunut kohdalle, joten en pysty suosittelemaan mitään. On tympeää huomata valmiissa maalipinnassa telasta irronneita nukan palasia. Huomasin kuitenkin, että leveässä telassa tulee olla aika paksu sanka, jotta se ei jousta seinällä ja levitä maalia epätasaisesti.

Pellavaöljymaali on hieman vaativampi, mutta kun muutaman asian ottaa huomioon, niin maalaaminen sujuu myös aloittelijalta. Maalausvälineitä ei voi pestä vedellä, joten maalaamiseen täytyy valmistautua hieman paremmin. Pensselin voi tuikata maalaamisen jälkeen pellavaöljyyn, jolloin se on käyttövalmis taas maalin kuivuttua. Pellavaöljyä en löytänyt paikallisista kaupoista, joten ostin korvaavaksi tuotteeksi pensselipesuainetta, jossa pensseliä voi myös liottaa yön yli. En tosin ole ihan varma onko tuo suositeltavaa, koska omasta pensselistäni alkoi parin maalauskerran jälkeen irtoamaan karvoja, en tiedä johtuiko se tuosta pesuaineesta vai huonosta laadusta.

Käyttämäni pellavaöljymaali oli Kalmarsands Oljefabrikin. Maali on koostumukseltaan todella ohutta, verrattuna vaikka Uulan vesiohenteisiin maaleihin. Maali suositellaan levitettäväksi pensselillä, enkä kyllä halua edes kuvitella sitä sotkua mikä telan kanssa tulisi.. Pensselinkin kanssa kannattaa maalia levittää varovasti, sillä se valuu ja roiskuu herkästi. Pensselin kärkeä kastetaan vain vähän maaliin, jonka jälkeen maali hangataan kunnolla seinään. Pensseli kannattaa ottaa ihan kunnolla nyrkkiin, koska muuten käsi väsyy nopeasti. Maalia levitetään todella ohut kerros. Jos maalipinta alkaa rypistymään tai muistuttaa appelsiininkuorta, maalia on liikaa ja valumia tulee varmasti ennen kuin maali on kuivaa (testattu on). Maali on päällemaalattavissa n. vuorokauden kuluttua. Maalasin yhden kerroksen pohjamaalilla, toisen kerroksen pintamaalilla, jonka jälkeen hioin koko seinän uudestaan valumien vuoksi ja kittasin uudestaan. Tämän jälkeen vielä kolme kerrosta pintamaalia. Vähempi olisi varmasti riittänyt, jos seinä olisi ollut tasaisempi ja tuo ensimmäinen epäonnistunut maalauskerta olisi jäänyt välistä pois. Lopputulos on kuitenkin siisti ja tasainen. Puolihimmeä pinta näyttää kivalta ja tuntuu siltä, että voi huoletta pyyhkiä kosteallakin rätillä.

Pohjatöistä yleisesti sen verran, että kannattaa määritellä itselleen minkälaista tasoa hakee. Täysin tasainen pinta on kyllä kaunis, mutta näyttää hieman vieraalta vanhassa talossa, jossa mikään muu ei oikeastaan ole kovinkaan tasaista. Minusta esim. maalattu hieman aaltoileva pinkopahviseinä on myös kaunis, maalaaminen ei hävitä patinaa, vaikka ilme muuten vähän raikastuisikin. Olen itse tullut siihen tulokseen, että vanhassa talossa ei seiniä kannata tasoittaa yhtään ylimääräistä, vaan maalata vain ronskisti kaikkien jälkien yli. Tuo tapa taitaa olla aika perinteinenkin. Hienoa ja tarkkaa työtä on toki aina ihailtu, mutta liian pitkälle vietynä persoonallisuus katoaa ja kädenjälki häviää.

Vielä yksi huomionarvoinen asia. Maalia kannattaa aina kokeilla. Sävystä on mahdotonta saada oikeaa käsitystä pelkkien värilappujen perusteella. Maalausalusta ja -tapa vaikuttaa pinnan tekstuuriin ja se taas aistittavaan väriin. Valon suunta vaikuttaa, erityisesti ympäröivien rakenteiden kautta heijastuva valo. Pienen maalipurkin sävyttäminen pelkästään kokeilun vuoksi voi tuntua turhalta kustannukselta, mutta vielä kalliimmaksi tulee, jos maalaa koko seinän, eikä sävy olekaan oikea. Värien valitseminen ja yhteensovittaminen on todella haastavaa koemaalaustenkin kanssa, koska lopullinen vaikutelma kokonaisuudesta syntyy vasta kun kaikki on valmista, kaikki huonekalut, tavarat ja valaistus mukaan lukien.

Tästä on jälleen esimerkki omasta remontista. Keittiöön en tehnyt maalauskokeilua aikataulun vuoksi. Sävyä kyllä mietittiin pitkään etukäteen, mutta nyt kun seinä on maalattu kokonaan, en ole siitä ihan varma. Toisaalta epävarmuus oli olkkarin seinien värinkin kanssa pitkään ja varmuus tuli vasta kun kaikki kalusteet ja mm. verhot sai paikoilleen. Nyt keittiön seinän väri on minusta aavistuksen liian vaalea ja näyttää hieman sinertävältä. Pellavaöljymaalilla on kuitenkin taipumus kellastua hieman ajan mittaan, minkä vuoksi valitsin aika neutraalin harmaan, jotta siitä ei tulisi myöhemmin liian lämmintä sävyä. Mutta katsotaan miltä tuokin alkaa näyttämään kunhan valaisimet yms. saadaan paikoilleen. Ainakaan vielä en ala sitä maalaamaan uudestaan.

Mainokset

Kurkistus keittiöön

Kalusteet asennettiin tänään pääosin paikoilleen. Taso ja korkeat kaapit on vielä irti, koska takaseinä täytyy vielä maalata. Siitä johtuen siirsin myös lvi- ja sähkökytkennät ensiviikolle. Olisi ollut mukavaa saada kaikki valmiiksi, mutta maalaus ja erityisesti pellavaöljymaalin kuivuminen kunnolla ottaa oman aikansa, eikä kiirehtimiselle tässä vaiheessa ole oikeastaan mitään järkevää syytä.

Mutta palataanpa asiaan, eli uusiin keittiökalusteisiin. Ne näyttävät todella hyvältä! En uskalla vielä sanoa, että kaikki meni kuin strömsössä, koska integroitavat koneet on vielä asentamatta, mutta tähän mennessä kaikki on sujunut loistavasti. Hieman ehkä jännittää uuni, joka on suunniteltu asennettavaksi valmistajan ohjeista poikkeavasti. Halusin, että  uunin luukku asettuisi samaan tasoon rungon sisään upotettujen kalusteovien kanssa. Yritin kysyä tuohon neuvoa valmistajaltakin, mutta Boschilla tyrkyttivät vain vakioratkaisua. Mikäli ratkaisu toimii, voin laittaa ohjeet tännekin, mikäli joku muu haluaa vastaavaa kokeilla.

Taustaseinän maalasin tänään ensimmäisen kerran lopullisella värillä. Maali on hyvin peittävää, joten luulisin että toinen kerta riittää. En ole koskaan ennen maalannut pellavaöljymaalilla tai oikeastaan ylipäätänsä öljymaaleilla. Nyt käytin siis Kalmarsands Oljefabrikin maalia. Alkuun tuli jo lähes paniikki. Maali on ihmeellistä lirua, joka valui ja roiskui joka paikkaan. Ajattelin jo ettei tästä tule mitään. Mutta vähän ajan päästä oikea tekniikka alkoi löytyä ja oikeastaan tuolla on todella mukava maalata. Maali on todella riittoisaa ja peittävää. Se tarttuu kohtalaisen hyvin melko sileäänkin seinäpintaan. Maalaamisessa ei ole kiirettä, myöhemminkin voi tasoittaa virheitä. Maali melkein hakeutuu sileäksi pinnaksi seinällä ja pienet epätasaisuudet tasoittuvat kuin itsestään. Miinuksina voisi sanoa hitaan kuivumisajan, voimakkaan tuoksun ja tosiaan on herkkä valumaan, jos maalia tulee yhtään liikaa. Kuivuttuaan pinta vaikuttaa todella kestävältä, samaa maalia voi käyttää myös julkisivuihin, joten pitäisi pienet roiskeetkin kestää.

Lopuksi pieni kurkistus miltä keittiössä tällä hetkellä näyttää. Tasosta tuli muuten aivan mielettömän hieno, mutta siitä lisää myöhemmin.

_MG_2909-web
Uusi kirkkaankeltainen keittiömme joutui vielä muovien sisään.

_MG_2903-web
Laatikot ja ovet menevät perinteisesti rungon sisään.

_MG_2904-web
Kaappien sisukset ja mm. laatikoiden kyljet jätettiin puupinnalle, jotta mm. puusepän tekemät hienot liitokset näkyvät.

Lattialankkujen irroittaminen

Nyt on sen verran päässyt vauhtiin, että uskaltaa jo jaella vinkkejä aiheesta. Itse ainakin googlailin paljonkin aiheesta ennen kuin ryhdyin toimeen, joten tässä jotain avuja samaan hommaan ryhtyville.

Ensinnäkin on hyvä muistaa, että jokainen lattia on erilainen. Samat neuvot eivät päde kaikkialla. Sen vuoksi kannattaa hieman järkeillä ja kokeilla, mikä voisi toimia juuri kyseisessä tapauksessa.

Ensimmäisen lankun irroitus on vaikein. Meillä ensimmäistä lankkua oli käytännössä mahdotonta saada ehjänä pois. Reunimmainen lankku olikin toisaalta erilainen kuin muut. Meidän talomme lattia on joskus avattu ja ilmeisesti myös reunimmainen lankku särjetty. Samasta syystä jonkun verran haljenneita pontteja yms. on tullut vastaan. Toisaalta luulen, että alkuperäiset naulat olisi olleet aika tiukassa, joten voi olla että se on myös hyvä asia.

_MG_2371-web.jpgEnsimmäinen lankku ei välttämättä lähde kovin helpolla irti.

Toinen mukava asia on se, että kun seiniin on lisäily levytyksiä, lisäeristyksiä tms., lattia saattaa mennä reilustikin seinän alle, jolloin seinän alareuna täytyy purkaa. Noh, se on sen ajan murhe kun paikkoja alkaa laittamaan kuntoon.

Kun ensimmäinen lankku on irti, joko yhtenä palasena tai pilkottuna eristetäytöksi kelpaaviksi lastuiksi, homma alkaa helpottua huomattavasti.

Työkaluiksi hyviä on pitkä sorkkarauta, jossa on mahdollisimman leveä kärki. Lisäksi myös naulanrepijä on kätevä. Joskus naulan kantaa ei saa riittävästi näkyviin, että sen saisi sorkan hampaisiin, mutta naulanrepijällä se onnistuu. Mahdollisimman litteä sorkkarauta voisi toimia naulojen irroituksessa myös hyvin.

_MG_2392-web.jpgLattia avautuu lankku kerrallaan.

Työskentelytapa löytyy varmasti parin ensimmäisen lankun jälkeen. Minulla homma toimii siten, että sorkkaraudalla väännän lankun reunaa vähitellen jokaista lattianiskaa vasten, jolloin naulan kannat nousevat. Sitten polkasen lankun takaisin alas, jolloin kannat jää näkyviin ja ne saa väännettyä päältä irti. Noin siis teoriassa. Käytännössä  naulat eivät aina nouse, välillä ne on niin vinossa että lankkua pitää nitkuttaa muutama milli kerrallaan viistosti ulos- ja ylöspäin. Melkoista nyhräämistä touhu on. Kovin nopeasta vauhdista ei kannata haaveilla, mutta kyllä se pikkuhiljaa etenee. Naulat eivät välttämättä mene pystysuoraan vaan ne on mahdollisesti hakattu latomissuuntaa vastaan (tai oikeastaan ihan mitä vaan saattaa tulla vastaan). Niitä ei siis kannata yrittää vetää suoraan ylöspäin vaan reiän suuntaisesti, jotta lankku ei halkea. Niin ja tosiaan lankut täytyy muistaa numeroida, jotta ne saa samassa järjestyksessä takaisin.

Nyt on n. 1/3 huoneesta auki, eikä ainakaan vielä ole tullut mitään epäilyttävää vastaan. Kaivoin yhden kuopan alalaudoitukseen saakka ja vaikuttaa olevan täysin kuivaa. Eristettä on n. 40 cm. Pääosin turvetta. Ilmeisesti edellisen lattian avaamisen yhteydessä on painumia täytetty kutterinlastulla/purulla. Ne saavat jäädä paikoilleen. Ainoastaan paperi lisätään lankkujen alle, lankut hiotaan kun ne on irrallaan ja laitetaan takaisin. Sitten katsotaan minkä verran seinille on saatu aikaan tuhoa lattian avaamisen yhteydessä…

_MG_2376-web.jpg