Lisää uuniasiaa

Vihdoinkin sain kameran tyhjennettyä, joten tässä pari kuvaa lisää uunin luukkujen kunnostuksesta yms.

Luukut ovat melkoinen keräilyerä. Niitä on tullut monesta eri paikasta ja monelta eri aikakaudelta. Käytettynä hankkiminen on paljon mielenkiintoisempaa kuin uusien ostaminen. Näihinkin liittyy jo monia tarinoita, niillä on oma historiansa ja nyt ne liittyvät osaksi meidän ja tämän talon historiaa. Kuka tietää missä nämä ovat taas sadan vuoden päästä?

Liesimustaaminen on hauskaa puuhaa. Uskomatonta miten hyvin aine imeytyy valurautaan ja kuinka nopeasti siistiä pintaa syntyy. Hammasharja on muuten kätevä tuollaisiin reunoihin ja kohokuvioihin, mitä leivinuunin luukussakin on. Luukut alkavat olla valmiita muurattavaksi. Pönttöuunin kuoret ovat myös valmiina ja odottavat noutamista. Toimenpidelupa on sanotaanko nyt vaikka että vireillä. Tarkoituksena on että parin viikon sisällä pääsisi muurari aloittamaan työt.

Purin eräänä päivänä uunin paikalta vanhat laatat pois ja muun ylimääräisen. Laattojen laastin alta löytyi taas upeita värejä. Tuota punaruskeaa voisikin käyttää jossakin. Sopii hienosti keltaisen kanssa yhteen.

Laattojen piikkaamisesta olen kuullut pelkästään kauhutarinoita ja vähän pelolla olen odottanut tätä hommaa. Mutta mitä vielä. Rappauslaasti oli sen verran haperoa laattojen alla, että laatat tippuivat helposti sorkkaraudalla alas. Sen sijaan viereisellä seinällä kipsilevy oli liimattu kiinni seinään koko pinta-alaltaan. Tuo se vasta olikin tiukassa kiinni. Yksi isompi palanen oli irronnut taustastaan, muuten tuo on käytännössä pitänyt murentaa irti. Kuvasta näkee, ettei tuo ihan siistiä hommaa ollutkaan.

Olen tainnut ennenkin puhua siitä, että purkamisessa on tullut vastaan yhtä sun toista. Liimaa, miljoonia erilaisia ruuveja, piiloruveja, liimaa sekä ruuveja. Luulin, ettei mikään voisi enää yllättää. Olin väärässä.

Perusteellisempi lattiaremontti

Vanhassa talossa kaikki ei mene aina niin kuin toivoisi. Keittiön lattia osoittautui hieman suuremmaksi hommaksi mitä alunperin olin ajatellut.

Tein sinne tänne pistotarkastuksia lattiarakenteen kunnon arvioimiseksi ja jossain vaiheessa alkoi tuntua, että haluan tarkastaa kuntoa laajemmin. Kaivoin hieman suuremman kuopan aluslaudoitukseen saakka, josta löytyikin osittain lahoja lautoja. Kaivoin pari kuoppaa lisää ja suurinpiirtein sai kartoitettua vaurioaluetta, mutta silti tuntui, etten halua sulkea lattiaa tarkastamatta sitä kokonaan.

Putkimiehen oli tarkoitus tulla parin päivän päästä tekemään uutta viemäriä ja vesijohtoja, joten viikonlopun aikana täytyi tyhjentää koko eristetila, jotta rakenteen näkee kunnolla ja aluslaudoitusta pystyy korjaamaan. Harkitsin jo suurtehoimuriauton tilaamista, mutta sekin olisi mennyt alkuviikkoon, joten päädyin kuitenkin suurteholapiointiin. Parissa päivässä turvetta ja hiekkaa tuli kannettua ulos n. 1800 kiloa ja 90-100 jätesäkillistä.

Putkimies pääsi tekemään rauhassa työnsä, kun tilaa oli reilusti. Lahot aluslaudat saatiin vaihdettua uusiin. Rossilattiaan laitetaan eristeen alle voimapaperi, muutamia korotuspuita uusitaan, lattiavasat laitetaan silmämääräisesti suoraan ja täytetään selluvillalla ja homma jatkuu siitä mihin jäätiin.

Keittiökalusteet alkavat olla jo aikalailla valmiita. Ensi viikolla oli tarkoitus päästä aloittelemaan asennusta, saa nähdä miten käy. Tavoitteena on, että viikonloppuna saisi naputeltua lankut takaisin paikoilleen. Alkuviikosta gyprocit seinään ja maalaamaan. Harmillisesti kattoa ei ehdi millään maalata ja muutenkin hommat jää sen verran vaiheeseen, että uudet kalusteet joutuu heti peittämään muovilla ja evakkokeittiötä joutuu varmaankin vielä kuun loppuun kestämään.

Keittiön lattia avattuna kokonaan. Lahovauriot korjattu, vesi- ja viemäriputket vedettynä uuteen paikkaan.

Kaikki alkoi taas alusta

Tilanne näyttää suurinpiirtein samalta kuin puoli vuotta sitten, vain tavarat ovat vaihtaneet paikkoja. Remonttihuoneesta tuli olohuone. Takkahuoneesta keittiö. Keittiöstä remonttihuone.

Keittiötä tehdään nyt vauhdilla eteenpäin, sen vuoksi kirjoittaminen on taas jäänyt hieman vähemmälle. Kalusteet tulevat kesäkuun alussa, koneet odottavat jo olohuoneessa, hana tuli jo aikoja sitten, lamput ja osa sähkökalusteista on jo ostettu. Keittiöön tulee samanlaiset valokatkaisijat kuin olkkariinkin, eli THPG:n mustat bakelliittiset pintakytkimet.

Lattia on jo lähes kokonaan avattu, vanhat kiintokalusteet purettu, katosta tiputettu halltexit alas. Näistä olen kuitenkin kirjoittanut jo olkkarin kohdalla sen verran, että keskityn tällä kertaa johonkin muuhun, kuten siihen, minkälainen keittiöstä on tulossa?

Helpoin on aloittaa kalusteista, koska ne on oikeasti suunniteltukin. Keittiö tulee yhdelle n. 4,6 metriä pitkälle seinustalle I-mallisena. Yläkaappeja tai liesituuletinta ei ole. Kuivauskaappi on meillä aina ollut käytännössä vain astioiden säilytystilana ja täyttynyt yleensä vain epämääräisestä roinasta, jolle ei ole keksitty muutakaan paikkaa. Yleensä tulee tiskattua käsin vain suurempia kattiloita, jotka mielummin kuivaa keittiöpyyhkeellä suoraan omalle paikalleen, kuin nostaa kuivauskaappiin. Lisäksi olemme eläneet nyt puoli vuotta ilman tiskikonetta, joten käsin tiskaamiseen ei ole vähään aikaan hirveätä hinkua sen jälkeen kun taloon saadaan astianpesukone. Kuivauskaapista luopuminen ei siis ollut vaikea päätös, vaikka monien mielestä se onkin parhaita suomalaisia keksintöjä.

Liesituuletin sen sijaan mietitytti hieman enemmän. Käytännössä oli aika selvää, että hormiin liitettävää tuuletinta ei tule, jos keittiön paikkaa siirretään. Vaihtoehtona oli kuitenkin aktiivihiili-liesituuletin. Lähes kaikissa keittiöissä, joissa olen ruokaa tehnyt, liesituuletin on ollut liian tehoton, jotta sillä saisi oikeasti käryt poistettua. Hirveä ääni kuuluu, mutta mitään ei tapahdu. Käsitykseni mukaan nuo aktiivihiilikoneet ovat hieman tehottomampia kuin hormiin kytketyt, joten lopulta tämäkin päätös oli aika helppo. Itse konetta en muutenkaan olisi jäänyt kaipaamaan. Yleensä ne ovat sillä korkeudella, että vain hankaloittavat ruoanlaittoa ja harvemmin ne kovin kauniitakaan ovat. Keittiön tuuletus toimii siis perinteiseen tapaan avaamalla ikkunat.

Yläkaappien ja liesituulettimen pois jättäminen mahdollistaa sen, että keittiön taustalle tulee suuri yhtenäinen seinäpinta ja katosta roikkuvat työpöydän kohdevalaisimet. Seinä maalataan pellavaöljymaalilla, joka kestää hyvin pyyhkimistäkin. Väri tulee olemaan tumma harmaa, tarkkaa sävyä ei olla vielä valittu.

Viime viikolla kävimme puusepänverstaalla (Taipuu Woodworks) katsomassa miten työ etenee. Rungot ja ovet alkavat olla valmiita ja suurin osa maalattukin jo. Rungot ovat mäntyä, ovet ja muut kulutukselle alttiimmat osat koivua, taso valkotammea. Ovet ja rungon näkyvät osat ovat keltaisia, sisukset jää puunväriseksi ja ne öljyvahataan. Taso tehdään jykevistä n. 45 mm paksuista säleistä, jotka ladotaan kalanruotokuvioon (tai no ihan niin helppoa se ei kuulemma ole, vaan tapitetaan ensin joka suuntaan). Siihenkin tulee öljy pintaan. Oviin tulee tammesta sorvatut vetimet ja messinkiset lehtisaranat. Vetolaatikot on myös kokopuisia, ns. liukupohjalaatikoita. Koko keittiö perustuu siihen, että osat ovat kestäviä, huollettavia ja patinoituu kauniisti.

Keittiön työtaso tehdään massiivitammesta.

Alakaappien rungot alkavat olla valmiita.

Perinteiset peiliovet, messinkiset lehtisaranat upotetaan siististi oveen. 

Keittiöremontti alkuun

Keittiö on tilattu, kuun loppupuolella pääsemme jo verstaalle katsomaan miltä rungot alkavat näyttää ja päättämään muutamista detaljeista mallikappaleiden avulla, mm. vetimet.

Kirjoitin jo aiemmin, että avasin hieman keittiön lattiaa, jotta näkisin suurinpiirtein minkälainen purkutyö tulee olemaan. Sen lisäksi olen aloittanut purkamaan korkeita kaappeja. Edellinen asukas on tehnyt taidokkaita puukoristuksia niihin, kuten myös keittiön ja olohuoneen väliseen oviaukkoon. Tuntuu pahalta purkaa niitä pois, koska niihin on nähty uskomaton määrä vaivaa. Lisäksi erään listan takaa löytyi vuosiluku 2013, joten kovin montaa vuotta ne eivät ole tuossa ehtineet olla. Niiden nikkarityylinen estetiikka ei kuitenkaan sovi siihen henkeen mitä tavoittelemme.

Nyt voisi siis sanoa, että keittiöremontti on nyt alkanut. Tosin olohuoneen listoja vasta maalaillaan ja laitetaan vielä paikoilleen, joten ihan vielä ei päästä täyteen vauhtiin. Keittiö näyttää tällä hetkellä tältä. Vasemmalla olevien kaappien tilalle on siis tulossa uudet keittiökalusteet. Oikealla on nykyinen keittiö, joka on tehty alkuperäisen leivinuunin paikalle.

Ikkunan vuorilistat paikoillaan. Ikkunat eivät valitettavasti ole alkuperäiset. 

Olohuoneen jalkalistoja sovitellaan paikoilleen.

Aiemmin mainostin myös, että olkkarin katto on valmis. No niinhän se olikin. Päätimme kuitenkin vielä muuttaa katon sävyä valkoisesta Tikkurilan valkoiseksi, joka on no, myös valkoinen. Tarkoituksena oli siis saada katon sävy (ja myös listojen) samaksi ikkunan puitteiden kanssa, eli hieman sävytettyä valkoista. Tästä johtuen maalasin katon vielä kahteen kertaan, tällä kertaa Uulan kalustemaalilla. Kaiken lisäksi sävy ei edelleenkään ole oikea,  se on vieläkin hieman vaaleampi kuin puitteet. Katto on kuitenkin maalattu 5 kertaa ja se saa luvan riittää. On tässä projektissa muutakin tekemistä…

Takaisin sorvin ääreen

Kun päätimme keskeyttää rempan marraskuussa, oli oikeastaan varmaa että seisahtuminen ei jää viikkoon tai kahteen. Tuli joulu, vuosi vaihtui, oli töitä ja kaikenlaista kiirettä. Haalarit pysyi henkarissa. No purin sentään joulun alla kaapiston, josta mainitsin edellisessä viestissä. Kaapisto ei olisi ihan mahdoton ollut, tosin aika syvänä pienensi huonetta huomattavasti. Kokoon nähden käytännöllistä säilytystilaa oli itseasiassa aika vähän. Eteiseen tai keittiöön on tarkoitus teettää uudet kaapit, joissa tästä purettuja ovia olisi tarkoitus käyttää.

Vanhan makuuhuoneen päätykaapiston purkua.

Kun varsinaista työmaata ei ole ollut käynnissä, on aloittaminen ollut hankalaa myös sen takia, että ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Keittiötä haluaisin päästä tekemään, mutta remontin laajentaminen kolmanteen huoneeseen minkään niistä valmistumatta ei ehkä ole kuitenkaan paras idea. Päätimme kuitenkin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja tehdä olohuoneen valmiiksi, jotta siitä saa yhden oikeasti käyttökelpoisen huoneen. Ja ehkä myös toimisi motivaationa kun pääsisi tekemään jotain valmista pelkän purkamisen sijaan.

Ennen lattian avaamista päätin vielä kurkata mitä halltex-katon alta löytyy. Tai no tiesin edellisen omistajan puheiden perusteella, että siellä on alkuperäinen helmipaneeli, joten sinänsä mitään yllätystä ei ollut luvassa. Levyjen purkaminen käy melko nopeasti vaikka kädet ylhäällä heiluminen painavan sorkkaraudan kanssa ei ole työasennoista mukavin. Katto näyttää hyvältä. Vain uutta maalia pintaan niin siitä tulee erinomainen. Tuntuu hämmentävältä ajatella, että se on joskus haluttu peittää. Kaikella on kuitenkin syynsä ja perusteensa, aivan kuten meilläkin nyt. Kun ullakko on ollut kylmä, pieni lisäeristys kattoon on varmasti ollut houkuttelevaa. Ja muoti on muotia rakentamisessakin. Jokaisella sukupolvella ja ajalla on oma käsityksensä siitä mikä on kaunista ja arvokasta. Se, että me nyt puramme levyt pois on oikeastaan täsmälleen sama asia kuin niiden sinne laittaminen. Tai oikeastaan me tässä teemme suuremman rikoksen, poistamme osan talon historiaa. Päälle naulaaminen säilyttää vanhan, mutta purkaminen hävittää aina jotakin. Levyjen funktio on kuitenkin poistunut, koska ullakko on nyt lämmin. Hyvillä mielin kuitenkin puran levyt pois, sillä paneelikatto on kaunis ja kuuluu minusta tähän taloon.

Olohuoneen katossa on edellisen asukkaan isän tekemä valaisin, jonka he halusivat jättää meille. Valaisimessa oli oikeasti Tapio Wirkkalan suunnittelemat hehkulamput, joista yksi oli pimeänä ja toisen onnistuimme (en minä) rikkomaan remontin keskellä, joten vaihdettiin väliaikaisesti toisenlaiset lamput. Kolme alkuperäistä, luultavasti 60-70 -luvulla käyttöönotettua lamppua odottelee kaapissa, jos joskus löytyisi kaveriksi ehjiä.

Halltex-levyt saavat lähteä peittämästä hienoa paneelikattoa. Kuvassa myös edellisen asukkaan isän itse tekemä valaisin.

Välivalmistuminen

Remontti seisahtui hetkeksi, jotta saimme vietettyä 4-vuotissynttäreitä. Siivosimme pölyt, suojamuovit ja työkalut hetkeksi pois ja laitoimme tavaroita paikoilleen. Lattia oikeastaan näyttää aika valmiilta jo nyt! Ei olisi ihan mahdoton ajatus jättää sitä tuollaiseksi. Kun listat laittaisi paikoilleen, seinät maalaisi ja muuten kaikki olisi kunnossa, niin lattian pieni rustiikkisuus voisi toimia oikein hyvin. Oikeastaan pidän puunvärisestä lattiasta jopa maalattua enemmän ja oikeastaan viereisen huoneen uusittavan lattian yhdistäminen vanhaan olisi aika kiehtovaa. Toisessa huoneessa on siis lattiana luja-levy tai vastaava, joka on tarkoituksena vaihtaa Domus Classican kuusilankkuihin. Toisaalta kävin juuri eräässä kodissa, jossa oli lähes samalla sävyllä maalattu lautalattia kuin meidän sunnittelemamme ja sekin oli kyllä todella viehättävä.  No, katsotaan, ehkä tämän asian kanssa ei kannata kiirehtiä, maalata voi kyllä myöhemminkin.

Tuosta toisesta huoneesta sen verran, että nyt kun olohuone on ollut jonkin aikaa käytössä, olikin sopiva väli purkaa sieltä edellisen asukkaan rakentama makuuhuoneen sängynpääty ja kaapistot pois, jotta saamme siitä tehtyä väliaikaisen olohuoneen. Tähän saakka se on ollut lähinnä huonekaluvarasto. Purkamisessa olikin hommaa, sillä se oli rakennettu enemmän kuin huolellisesti. Sängynpääty oli seinässä kiinni 22:lla 5 tuuman ruuvilla. Kaikki näkyvät ruuvit oli upotettu ja viimeistelty puisella tulpalla. Jos koko talo olisi joskus romahtanut niin pystyyn olisi jäänyt piippu ja sängynpääty! Halusin kuitenkin purkaa kaiken ehjänä, jotta mm. siskonpaneeleja, ovia yms. voisi käyttää uudelleen. Runkona käytetyistä 2×2 soiroista taas voisi tehdä kellariin hyllyjä tms.

Lopulta sain kuitenkin purkuhommat valmiiksi ja nyt voisi pikkuhiljaa siirtyä taas jatkamaan tuota alkuperäistä projektia ja alkaa irroittamaan lattialankkuja. Hieman touhu epäilyttää, sillä missään nimessä en halua tuhota lattiaa.

Toinen asia, johon en ole vielä jaksanut oikein paneutua on katto. Halltexien alla on helmipaneeli, jotka pitäisi kai olla ihan hyvässä kunnossa. Katon maalaamisesta olen kuullut kauhutarinoita, mutta kai siitäkin ainakin kerran elämässä selviää. Halltexit on laitettu aikoinaan laitettu suoraan kattolistan kylkeen irroittamatta niitä, joten voi olla, että nekin paljastuu ihan käytettäväksi hiomisen ja maalaamisen jälkeen.

Väliaikainen synttärisisustus remontin keskellä.

Lattiasta lisää

Kaiken kiireen keskellä remontti etenee melko hitaasti. Haalarit tulee vedettyä niskaan vain parina iltana viikossa ja silloinkaan ei voi ainakaan äänekästä remontointia harrastaa kovin pitkään hyvin alkaneen naapurisovun vuoksi. Kaikesta huolimatta lattia on saatu jo kokonaan näkyviin! Jonkin verran on vielä liimaa rapsutettavana irti, mutta nyt pääsee jo vähän tunnelmoimaan miltä lattia tuntuu jalkojen alla. Ja kyllähän se tuntuu! Juuri sellaiselta kuin olin toivonutkin. Lankut on laitettu perinteiseen tapaan sydänpuoli ylöspäin, jolloin lattia kestää paremmin kulutusta sydänpuun ollessa kovempaa. Kuivuessaan lankut käpristyvät keskeltä ylöspäin, jolloin saumat eivät aukea. Lattiapinta on hieman aaltoileva, mikä luo juuri sen oikean tunnelman.

Rautakaupassa heti ehdotettiin parketinhiomakonetta, jotta lattiasta saa tasaisen. Ja myös haukuttiin Uulan maalit, eikä edes niiden ominaisuuksien vuoksi vaan sen, minkälaiset ohjeet valmistaja antaa maalimyyjille! Onneksi tässä tapauksessa asiakas tiesi mitä haluaa, joku toinen olisi voinut lähteä kaupasta ”asiantuntijan” neuvomana betolux-purkin ja lattiahiomakoneen kanssa! Vastaavaa itseasiassa olen kuullut tapahtuvan useamminkin. Rakentaja tai remontoija suunnittelee itselleen mieleiset ratkaisut yksin tai yhdessä ammattilaisten kanssa, mutta kun he menevät hankkimaan rautakaupasta tarvikkeita, myyjät saavat heidän päänsä pyörälle mitä ihmeellisimmillä pelotteluilla ja vaihtamaan lennosta tarkkaan harkitsemansa tuotteet ”korvaaviin”.

Lattia näkyy jo kokonaan.

Lattian väriä valitessamme yritin etsiä netistä kuvia tietyllä värillä maalatuista lattioista, mutta niitä oli todella hankala löytää. Lupaan nyt tehdä oman osani internetin ja muiden remontoijien hyväksi ja ottaa hyvät kuvat lattiasta sen valmistuttua käytetyn maalityypin kanssa. Valitsimme lattian väriksi Uulan perinnevärikartasta Kasteen (1006). Katsotaan kuitenkin vielä koemaalauksen jälkeen vaihdetaanko astetta tummempaan.

Ulkokuva pihan puolelta.

Viikonloppuna juhlitaan synttäreitä, remppa keskeytetään hetkeksi, lattia hiotaan kertaalleen, pölyt pestään ja huone siivotaan väliaikaisesti, jotta saadaan hieman tilaa juhlijoille. Synttäreiden jälkeen sitten avataan lattia kokonaan.

Kurkistetaan lattian alle

Lattian rapsutushommat alkaa olemaan voiton puolella. Pääsimme vihdoinkin katsomaan mitä lattian alta löytyy. Lattiapinta vaikutti hyvältä, mutta sekään ei vielä takaa mitään. Irroitimme reunimmaisen lankun, jota ei valitettavasti saanut ehjänä irti, koska se meni melko paljon huoneistojen välisen seinän alle. Lautaa lohkotessa huomasi kuitenkin, että se on sisältä täysin vaaleaa ja rutikuivaa. Ei uskoisi että lankulla on ikää lähes sata vuotta! Myös lattian alla olevat purut ja turvepehku on täysin kuivaa. Tähän mennessä vaikuttaa erittäin lupaavalta.

Eilen kävimme rautakaupassa ja mukaan lähti maalinkaavin. Lattiapinta on vielä kauttaaltaan kovettuneen liiman peitossa, mutta tuolla kaapimella se vaikuttaa lähtevän huomattavasti helpommin kuin teräslastalla tai hiomakoneella. Kun on monta päivää raapinut pahvia irti parin sentin siivuina, tuo tuntuu jopa mukavalta hommalta!

Mukaan otettiin myös Uulan värikarttoja, tässä pikkuhiljaa pitää jo alkaa miettimään värejäkin, kun toimitusaika Uulan maaleilla oli kuulemma 1,5 viikkoa.

Lähes sata vuotta vanhaa lankkua.

Lattian alla on eristeenä kutterinlastua ja turvepehkua.

Kun on remppa päässyt vauhtiin, on hyvä alkaa vähitellen myös suunnittelemaan sitä! Remonttisuunnitelma on vielä alustava ja esim. eteisen ja vessan kohtalo edelleen avoinna. Aloitimme rempan toisesta olohuoneesta, jonka sai kätevimmin eristettyä muista tiloista. Siinä huoneessa ei myöskään ollut enää pönttöuunia, joten lämmittäminen onnistuu myös remontin aikana. Muutkin tilat on edelleen asuttavia ja käytössä. Asunnon läpikierrettävyys on remontin vaiheistamisen kannalta kätevää! Tarkoituksena on siirtyä olohuoneen jälkeen joko keittiöön tai toiseen olo/työhuoneeseen. Huoneissa teemme ainoastaan ”pintaremontin”, mutta keittiössä tulee suurempia muutoksia. Alkuperäiselle paikalleen muurataan uusi leivinuuni ja puuhella. Massiivinen leivinuuni varaa hyvin lämpöä ja toivottavasti tasaa hieman sisälämpötilaa talvella. Keittiökaapistot siirretään peräseinälle pitkäksi I-keittiöksi. Yläkaapit pyritään jättämään pois, sen sijaan tulee avohyllyjä, jossa voi säilyttää asioita lasipurkeissa yms.  Tarkoituksena on teettää keittiökalusteet puusepällä, kunhan sellainen ensin löydetään. Työhuoneessa tai edellisten asukkaiden makuuhuoneessa on kiintokalusteissa hienot vanhat ovet lankavetimineen ja ulkopuolisine nostosaranoineen. Ajattelimme käyttää vanhat ovet joko keittiön tai eteisen kalusteissa. Alkuperäinen keittiö on ollut leivinuunin vieressä, mutta se on sisältänyt käytännössä ainoastaan pesualtaan ja kuivauskaapin. Keittiö tehdään kokonaan uudestaan nykyvaatimusten mukaisesti. Induktioliesi ja astianpesukone on asioita, joista en suostu joustamaan edes vanhan talon kohdalla. 🙂 Alunperäisen keittiön väritys on kirkkaan keltainen, aluksi hieman vastustelin ajatusta keltaisesta keittiöstä, mutta olen kyllä alkanut jo lämmetä sille.

Vessa on tällä hetkellä tilana hieman epämääräinen, siinä on suihku, joka ei ole ollut vuosikausiin käytössä, pesukone, lämminvesivaraaja ja hieman eteisen kalusteita. Lisäksi se on melko huonokuntoinen, repsottavaa muovimattoa 90-luvulta. Märkätilaa tuskin vessasta teemme, koska puurakenteisena vanhassa talossa sellainen on hieman epävarma. Kellarissa on sauna ja suihku ja taloyhtiössä pihasauna, joten ne saavat riittää. Alkuperäisten piirustusten mukaan vessa on ollut puolet nykyisestä, kapea pikkuvessa. Sellaiseksi sen haluaisimme ehkä palauttaa, jolloin eteiseen saisi hieman enemmän tilaa. Läpikierrettävyys halutaan kuitenkin ehdottomasti säilyttää. Ongelmana on pyykinpesukone ja lämminvesivaraaja, mikä pitäisi lähivuosina joka tapauksessa uusia. Kellarissa olisi molemmille tilaa, mutta se taas aiheuttaisi remontin laajenemisen sinne… Kellari oli tarkoitus jättää vielä toistaiseksi nykykuntoon. Vessa taas on järjestyksessä ensimmäisiä asioita, mitä halusimme rempata, joten täytyy vielä pohtia lisää erilaisia ratkaisuja.

Alustavaa korjaussuunnitelmaa.

Muuttoa ja remontin alkua

Muutto saatiin hoidettua. Pakettiautolla kuskattiin tavaraa ainakin 6 lastia. Suurin osa tavaroista on edelleen pahvilaatikoissa, pusseissa ja ties missä. Osa tavaroista on löytänyt jopa paikoilleenkin. Sänkyä ei edelleenkään ole. Mutta, olemme kuitenkin uudessa kodissa. Piha ja koko kortteli on erittäin viehättävä, se oli yksi suurimmista syistä koko asunnonvalinnassa. Ja jos pihasta voi sanoa, että se on tähän aikaan vuodesta viihtyisä, niin sen täytyy todella olla sitä! Itse asuntokin tuntuu mukavalta. Kun ensimmäisen kerran sytytimme tulen pönttöuuniin, tunne oli lähes epätodellinen. Elävä tuli, puiden ritinä ja uunin säteilemä lämpö on jotain sellaista mitä jollain primitiivisellä tasolla tuntuu kaipaavan. Myös tulen katsominen on lumoavaa.

Alkuperäinen ajatus oli asettua taloon hiljalleen ja alkaa sitten suunnittelemaan remonttitarpeita. Yksi asia, mitä molemmat olemme haaveilleet ja haluamme ehdottomasti taloon, on lankkulattia. Asunnossa oli tällä hetkellä koivuparkettia jäljittelevä muovimatto. Emme millään malttaneet olla kurkkaamatta maton alle, sillä alkuperäisen lautalattian kunto ja olemassaolo oli pelkkien kuulopuheiden varassa.

Tämänhetkinen muovimatto uudehkon näköinen, ajoittaisin sen 2000-luvun alkupuolelle, sitä ei ole liimattu tai kiinnitetty millään, joten se lähti helposti rullaamalla pois. Alta löytyi marjapuuron värinen stragula-matto, todennäköisesti sodan ajoilta. Pahvipohjainen pula-ajan korvikelinoleum oli kuivaa ja sekin lähti irti helposti isoina paloina. Stragula-maton alla oli ohut lastulevy, joka oli naulattu kiinni. Lastulevyn jälkeen löytyi vielä tummanruskea painokuvioinen linoleum, joka voisi hyvin olla 30-lukua. Linoleumimaton alla oli vielä harmaa pahvi, jonka alta löytyi kuin löytyikin hyväkuntoinen lakattu ponttilautalattia! Pahvi on kuitenkin melko tiukasti kiinni lattiassa, joten rapsutushommia riittää tästä eteenpäin.

Tuntuu harmilliselta hävittää ajallisia kerrostumia ja osaa talon historiasta. Tämä asia kuitenkin ratkaistiin näin. Syynä on mm. se, että haluan tarkistaa välipohjan eristeiden kunnon ja varmistua rakenteen toimivuudesta lähinnä myöhemmin rakennetun alapuolisen saunan/pesuhuoneen kohdalta. Lisäksi tiivistää lattiarakenne niin, ettei epäpuhdasta ilmaa kulkeudu kellarista lattian läpi. Tarkoituksena on siis varovasti ottaa lankut irti, tutkia eristetilaa, täyttää painuneita kohtia, korjata mahdolliset lahovauriot ja poistaa kostuneet eristeet, laittaa ilmansulkupaperi ja vanhat lankut takaisin, kevyt hionta ja maalaus öljymaalilla. Se ei ole aivan uskollinen talon historialle, sillä asunnot ovat alunperin olleet virkamiesten asuntoja, joten voi olla mahdollista, että tuo kuvioitu linoleumimatto on jopa sitä alkuperäisintä asua, tosin jonkun aikaa puulattiakin on ollut käytössä, koska uunineduspellin jälki näkyy selvästi lattiassa.

Sama homma on tarkoitus tehdä myöhemmin muissakin alakerran huoneissa. Tosin edellisen omistajan mukaan toisen huoneen ja vessan lattia on vaihdettu kokonaan. Katsotaan mitä sieltä löytyy ja mihin ratkaisuun päädymme.

Ajallisia kerrostumia.

Pahvin rapsuttaminen irti lankuista on hidasta puuhaa.

Toisen päivän jälkeen lattiasta n. 1/5 saatu paljaaksi.