Keittiön teettäminen puusepällä

Keittiöistä on tänä päivänä valtavasti tarjontaa. Ei tarvitse kuin kävellä rautakauppaan ja mainita asiasta niin hetken päästä istuu jo keittiösuunnittelijan pöydän ääressä ja parhaimmillaan keittiö saadaan siltä istumalta tilattua. Materiaalit ja mallit löytyy liikkeestä, niitä pääsee heti katsomaan ja koskettelemaan. Helppoa ja mukavaa. Laadukkaita ja todella hienoja vaihtoehtoja on tarjolla, mutta helppouden vuoksi menettää myös paljon mahdollisuuksia. Jokaisella valmistajalla on omat vakioratkaisunsa ja vaihtoehdot on rajattu järkevään määrään.

Entä jos rajoituksia ei olisi? Entä jos jokaisen pienenkin yksityiskohdan voisi tehdä juuri niin kuin haluaa? Haluan tässä jakaa hieman kokemuksiani keittiön teettämisestä puusepällä. En ole koskaan ostanut keittiötä keittiöliikkeeltä, alku on pelkkää arvailua, joten keskityn lähinnä siihen miten projekti meidän kohdalla meni.

Alussa on tyhjä paperi
Suunnittelussa vaikeinta on oikeastaan se, että lähes kaikki on mahdollista. Suurimmat rajoitteet ovat omassa mielessä, näitä rajoituksia tulisi pystyä hieman hölläämään. Mitä kaikkea keittiö todellisuudessa voikaan olla? Se on vain omasta mielikuvituksesta kiinni.  Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki mikä on mahdollista, ei ole välttämättä järkevää. Keittiöt ovat nykyään sellaisia kuin ovat, koska ihmiset haluavat juuri sellaisia. Se on aikojen kuluessa kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Kaikille asioille on perusteensa, jotka on hyvä tiedostaa. Ihmiset ja heidän tarpeensa ovat kuitenkin erilaisia. Keskiarvo ei oikeastaan edusta ketään. Hajontaa on todellisuudessa paljon enemmän. Tämän tarkoituksena on sanoa, että ei kannata takertua siihen mitä muut tekevät, mutta kuitenkin ymmärtää miksi niin tehdään.

Ensimmäiset viivat
Mittakaavassa oleva pohjapiirustus on paras työkalu keittiön layoutin luonnosteluun. Toki myös itse tilassa suunnittelu on tärkeää. Meillä koko keittiöremontti lähti siitä ajatuksesta, että halusin siirtää keittiön toiselle seinustalle, jotta leivinuunin pystyy tekemään hormin viereen. Alusta asti oli selvää, että keittiö tulee olemaan I-mallinen. Se ei ole toiminnallisuudeltaan optimaalinen, mutta tilan kannalta paras ratkaisu. Keittiön siirtäminen vaatii aina putki- ja sähkötöitä. Määräävin tekijä on altaan viemäri, joka vaatii kallistuksen vuoksi paljon tilaa korkeussuunnassa. Mitä kauemmaksi allas viedään pystyviemäristä, sitä enemmän tilaa tarvitaan. Meillä allas siirtyi toiselle puolelle huonetta, mikä ei välttämättä ole kaikissa taloissa mahdollista ilman suurempia muutostöitä. Tiesin, että monissa naapureissa sama muutos on tehty ja rossilattiassa on reilusti tilaa viemärille, joten en edes ajatellut asiaa sen enempää. Todellisuudessa viemäri mahtui juuri ja juuri.

Keittiö alkaa saada muotonsa
Kalusteiden sijainti ja malli antaa sopivat raamit, joihin voi keittiötä alkaa suunnittelemaan. Helpointa on aloittaa laittamalla paikoilleen koneet ja vesipiste. Tässä vaiheessa hyvä apu on RT-kortti keittiösuunnittelusta (RT 93-10929). Asuntosuunnittelu-sarjan RT-kortit on julkaistu myös kirjana, jota löytyy kirjastoista. Kortista löytyy mittoja erilaisten toimintojen tilatarpeille. Ohjeet ovat juurikin aiemmin mainitsemiani keskiarvoja, joten ainoana totuutena niitä ei tule pitää. Hyvän lähtökohdan ne kuitenkin antavat.

Samaan aikaan voi miettiä miltä keittiö näyttää. Laitteiden sijoittelu ei ole pelkästään toiminnallinen haaste vaan se määrää hyvin pitkälle minkälainen hahmo tai muoto keittiöllä on. Kaapistot muodostavat vahvoja linjoja huoneeseen. Jääkaappi ja/tai pakastin on yksi hallitsevimmista asioista korkeutensa vuoksi. Kaikki muut koneet saa halutessaan työtason alle, mutta jääkaappi töröttää valtavana massana aina jossakin. Minä ratkaisin asian siten, että jääkaappi tulee integroituna korkeaan kaappiin seinän viereen. Yksi korkea kaappi tuntui hieman yksinäiseltä, joten viereen tehtiin toinen. Samalla tuli hyvä peruste nostaa uuni ergonomiselle tasolle, eli n. 700-900 mm lattiasta. Haaveena oli, että seinustalla olisi ollut pelkkä työtaso ja alakaapit, mutta esteettisyyden ja toiminnallisuuden kanssa joutuu tekemään kompromisseja. Huone on niin iso, että toisella puolella oleva jääkaappi olisi ollut hieman hankala käyttää.

Luonnokset valmiiksi
Kun keittiölle sai muodostettua pääpiirteet, loppu tuli lähes itsestään. Tein luonnokset yhdeltä istumalta valmiiksi ja lopputuloskin on aika pitkälti niiden mukainen. Vain joitakin mittatarkennuksia tuli myöhemmässä vaiheessa. Suunnittelutyötä oli tehty jo paljon etukäteen päässä, joten tämä vaihe oli vain niiden puhtaaksi piirtämistä.

Luonnoksen ei tarvitse olla näin valmis suunnitelma, paljon vähempikin riittää. Hinta-arviota varten kuitenkin täytyisi saada jonkinlainen käsitys kalusteiden määrästä ja koosta. Keittiötä ei ole myöskään pakko suunnitella kokonaan itse, vaikka ei käyttäisikään keittiöliikkeiden suunnittelupalveluita. Suunnitteluun voi palkata myös ammattilaisen, esim. kalustemuotoilijan tai sisustusarkkitehdin. Ammattilainen jatkaa siitä, mihin omat tiedot ja taidot loppuvat.

Oli luonnos minkälainen tahansa, sen kanssa on kuitenkin hyvä lähteä tarkentamaan suunnitelmia yhdessä puusepän kanssa.

kettioluonnos.jpg

Aika etsiä puuseppä
Viimeistään tässä vaiheessa olisi hyvä ryhtyä etsimään tekijöitä. Olen ylipäätänsä sitä mieltä, että kaikki suunnitteluun vaikuttavat henkilöt on hyvä ottaa mukaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Minä pyysin luonnoksen perusteella alustavia tarjouksia, mutta se oli oikeastaan turhaa. Sanoisin, että suunnitteluratkaisuilla on paljon suurempi merkitys hintaan kuin mitä kilpailuttamalla voi saavuttaa. Tärkeämpää on löytää hyvä tekijä, jonka kanssa yhteistyö sujuu. Tapasimme kahta puuseppää muutaman kerran, molemmat kävivät paikan päällä. Molempien kanssa keskusteltiin erilaisista ratkaisuista ja ajauduttiin kahteen melko erilaiseen toteutustapaan. Näiden keskustelujen ja luonnosten perusteella saa jo melko hyvän arvion hinnastakin.

Puusepän kanssa tarkennettiin materiaalit ja valmistustavat. Lopulta päädyimme siihen, että keittiön rungot tehdään männystä, ovet ja näkyvät rungot kestävämmästä koivusta. Koivu on mäntyä arvokkaampaa, joten runkomateriaalin vaihdoksella saimme keittiön hinnan budjettiimme sopivaksi. Yhtenä vaihtoehtona oli se, että rungot olisi tehty vanerista, joka olisi ollut vielä edullisempaa. Päädyimme kuitenkin mäntyyn, koska kaappien ja laatikoiden sisukset haluttiin jättää puunväriseksi. Hyllyt päätettiin tehdä kiinteiksi, jolloin ne tukevat koko runkorakennetta ja estää hieman puun elämisestä (joka männyllä on hieman voimakkaampaa kuin koivulla) johtuvia muodonmuutoksia. Jotain muitakin detaljeja myös tarkennettiin, mutta pääasia oli siinä, että pääsemme samalle aallonpituudelle ja että tekijä varmasti ymmärtää mitä olemme hakemassa.

Luonnoksista työpiirustuksiksi
Kun puusepän kanssa saatiin sovituksi materiaalit ja niiden vahvuudet, aloin tarkentamaan luonnoksia työkuvaksi. Eli piirustus, joka sisältää kaiken tarvittavan tiedon valmistamiseen. Sitä varten täytyi valita tarkat mallit kaikista koneista ja laitteista, jotta niiden asennusohjeet voi ottaa huomioon. Näiden perusteella sitten suunnitelmia tarkennetaan ja mitoitetaan kaikki osat millilleen. Asennusohjeet eivät ole aina niin selkeitä ja yksiselitteisiä, joten tämä oli ehdottomasti työläin vaihe koko projektissa. Ja myös asia joka eniten aiheutti stressiä.

Piirustuksista valmiiksi keittiöksi
Pikkuhiljaa piirustukset alkavat muuttua levyiksi. Levyt rungoiksi, rungot valmiiksi kaapeiksi, kaapit keittiöksi. Valmistuksen seuraaminen oli jännittävää. Tässä on varmasti suurin ero keittiöliikkeestä tilatun keittiön ja puusepän tekemän välillä. Liikkeessä pystyy hipelöimään ja katselemaan kaikkia ratkaisuja, mutta puusepän tekemänä kaikki on pelkkiä mielikuvia ennen kuin se on oikeasti tehty.

Keittiön asennus
Tiesin, että keittiön asentaminen ei ole mikään helppo homma, varsinkaan vanhaan taloon. Olinkin todella tyytyväinen siihen, että puuseppä lupautui itse myös asentamaan kalusteet paikoilleen. Voi olla että integrointiovet olisi jäänyt minulta asentamatta.. Suosittelen lämpimästi irroittautumista tuosta hommasta jos vain mahdollista.

Debriefing
Nyt uskaltaa jo sanoa, että keittiöprojekti meni loistavasti. Mitään isompia mokia ei tullut vastaan. Muutamia pieniä huomioita kuitenkin. Keittotason asennusohjeessa ei ollut mitään mainintaa kaapelin vaatimasta reitistä. Ilmeisesti sen on ajateltu mahtuvan hyvin ohjeen mukaisesta ilmanottoaukosta. Keittotaso oli mitoitettu muutenkin aika tiukkaan pystysuunnassa ja pienen informaatiokatkosten vuoksi tuo ilmanottoaukko kaapin takana jäi hieman pienemmäksi kuin oli tarkoitus. Sähkömies halusi vielä vaihtaa laitteen mukana tulleen kaapelin paksumpaan, n. 1 cm halkaisijaltaan olevaan kumikaapeliin. Lopputuloksena tuo paksu kumikaapeli ei meinannut mahtua kulkemaan laatikon takaa. Aukkoa porattiin paikan päällä isommaksi ja kaapeli saatiin mahtumaan, joten mitään vahinkoa ei tästä onneksi tullut. Lähinnä harmittaa se, ettei tuota huomannut aiemmin.

Toinen asia mikä hieman harmittaa näin jälkikäteen, menee täysin omaan piikkiin. Alun perinkin minua harmitti se, ettei korkeiden kaappien alaovia saanut tason alakaappien ovien kanssa samankorkuisiksi. Mutta tuo johtui täysin jääkaapista, eikä siihen voinut vaikuttaa. Uunia laskettiin siis sen verran alaspäin, että sen alapuolinen kaappi on samankorkuinen pakastinosan oven kanssa. Ajattelin alunperin, että jääkaapin ja pakastimen ovien väliin olisi saanut 18 mm ”valerungon”, jotta sauma olisi ollu samanlainen kuin kaikkialla muuallakin, mutta se todettiin hankalaksi ja sovittiin puhelimessa, että rako pienennetään pariin milliin. Menin ajattelematta sanomaan, että kasvatetaan kumpaakin ovea sen 8 mm, jotta sauma tulee viereisen runkolevyn puoliväliin. Mutta nyt pakastimen ovi on 8 mm korkeampi kuin viereinen kaapinovi, eli rako olisi pitänyt tietysti tasata viereisen oven mukaan mukaan. Tuo on sellainen asia, jota kukaan muu tuskin koskaan edes huomaa, mutta minkäs teet kun perfektionistin aivoon sattuu. No, pystyn minä onneksi elämään tuon kanssa.

Lisäksi yksi huomio, jota en tullut riittävän paljon ajatelleeksi. Tiesin, että vanhassa talossa seinät tai kulmat eivät ole suoria. Se on otettu huomioon mm. säätöjalkojen ja sivupeitelevyjen muodossa. Mutta enpä tullut huomioineeksi sitä, että taustaseinä voi olla hieman aaltoileva. Levyn ruuvaamiseen on käytetty liian vähän ruuveja (onkin muuten ainoa paikka koko talossa, jossa ruuveja on liian vähän). Kun tuota seinää vasten työntää pitkän tason, jonka reunat on varmasti suorat, saumassa näkyy tuo levyjen aaltoilu ja seinien vinous. Onneksi silikonin väri sattui olemaan täsmälleen sama kuin seinän väri, joten rakoa ei kovin helposti edes huomaa. Vaikka ei tuollaiset asiat minusta vanhassa talossa edes haittaa, ne kuuluvat asiaan.

Mainokset

Kurkistus keittiöön

Kalusteet asennettiin tänään pääosin paikoilleen. Taso ja korkeat kaapit on vielä irti, koska takaseinä täytyy vielä maalata. Siitä johtuen siirsin myös lvi- ja sähkökytkennät ensiviikolle. Olisi ollut mukavaa saada kaikki valmiiksi, mutta maalaus ja erityisesti pellavaöljymaalin kuivuminen kunnolla ottaa oman aikansa, eikä kiirehtimiselle tässä vaiheessa ole oikeastaan mitään järkevää syytä.

Mutta palataanpa asiaan, eli uusiin keittiökalusteisiin. Ne näyttävät todella hyvältä! En uskalla vielä sanoa, että kaikki meni kuin strömsössä, koska integroitavat koneet on vielä asentamatta, mutta tähän mennessä kaikki on sujunut loistavasti. Hieman ehkä jännittää uuni, joka on suunniteltu asennettavaksi valmistajan ohjeista poikkeavasti. Halusin, että  uunin luukku asettuisi samaan tasoon rungon sisään upotettujen kalusteovien kanssa. Yritin kysyä tuohon neuvoa valmistajaltakin, mutta Boschilla tyrkyttivät vain vakioratkaisua. Mikäli ratkaisu toimii, voin laittaa ohjeet tännekin, mikäli joku muu haluaa vastaavaa kokeilla.

Taustaseinän maalasin tänään ensimmäisen kerran lopullisella värillä. Maali on hyvin peittävää, joten luulisin että toinen kerta riittää. En ole koskaan ennen maalannut pellavaöljymaalilla tai oikeastaan ylipäätänsä öljymaaleilla. Nyt käytin siis Kalmarsands Oljefabrikin maalia. Alkuun tuli jo lähes paniikki. Maali on ihmeellistä lirua, joka valui ja roiskui joka paikkaan. Ajattelin jo ettei tästä tule mitään. Mutta vähän ajan päästä oikea tekniikka alkoi löytyä ja oikeastaan tuolla on todella mukava maalata. Maali on todella riittoisaa ja peittävää. Se tarttuu kohtalaisen hyvin melko sileäänkin seinäpintaan. Maalaamisessa ei ole kiirettä, myöhemminkin voi tasoittaa virheitä. Maali melkein hakeutuu sileäksi pinnaksi seinällä ja pienet epätasaisuudet tasoittuvat kuin itsestään. Miinuksina voisi sanoa hitaan kuivumisajan, voimakkaan tuoksun ja tosiaan on herkkä valumaan, jos maalia tulee yhtään liikaa. Kuivuttuaan pinta vaikuttaa todella kestävältä, samaa maalia voi käyttää myös julkisivuihin, joten pitäisi pienet roiskeetkin kestää.

Lopuksi pieni kurkistus miltä keittiössä tällä hetkellä näyttää. Tasosta tuli muuten aivan mielettömän hieno, mutta siitä lisää myöhemmin.

_MG_2909-web
Uusi kirkkaankeltainen keittiömme joutui vielä muovien sisään.

_MG_2903-web
Laatikot ja ovet menevät perinteisesti rungon sisään.

_MG_2904-web
Kaappien sisukset ja mm. laatikoiden kyljet jätettiin puupinnalle, jotta mm. puusepän tekemät hienot liitokset näkyvät.

Kaikki alkoi taas alusta

_MG_2770-web

Tilanne näyttää suurinpiirtein samalta kuin puoli vuotta sitten, vain tavarat ovat vaihtaneet paikkoja. Remonttihuoneesta tuli olohuone. Takkahuoneesta keittiö. Keittiöstä remonttihuone.

Keittiötä tehdään nyt vauhdilla eteenpäin, sen vuoksi kirjoittaminen on taas jäänyt hieman vähemmälle. Kalusteet tulevat kesäkuun alussa, koneet odottavat jo olohuoneessa, hana tuli jo aikoja sitten, lamput ja osa sähkökalusteista on jo ostettu. Keittiöön tulee samanlaiset valokatkaisijat kuin olkkariinkin, eli THPG:n mustat bakelliittiset pintakytkimet.

Lattia on jo lähes kokonaan avattu, vanhat kiintokalusteet purettu, katosta tiputettu halltexit alas. Näistä olen kuitenkin kirjoittanut jo olkkarin kohdalla sen verran, että keskityn tällä kertaa johonkin muuhun, kuten siihen, minkälainen keittiöstä on tulossa?

Helpoin on aloittaa kalusteista, koska ne on oikeasti suunniteltukin. Keittiö tulee yhdelle n. 4,6 metriä pitkälle seinustalle I-mallisena. Yläkaappeja tai liesituuletinta ei ole. Kuivauskaappi on meillä aina ollut käytännössä vain astioiden säilytystilana ja täyttynyt yleensä vain epämääräisestä roinasta, jolle ei ole keksitty muutakaan paikkaa. Yleensä tulee tiskattua käsin vain suurempia kattiloita, jotka mielummin kuivaa keittiöpyyhkeellä suoraan omalle paikalleen, kuin nostaa kuivauskaappiin. Lisäksi olemme eläneet nyt puoli vuotta ilman tiskikonetta, joten käsin tiskaamiseen ei ole vähään aikaan hirveätä hinkua sen jälkeen kun taloon saadaan astianpesukone. Kuivauskaapista luopuminen ei siis ollut vaikea päätös, vaikka monien mielestä se onkin parhaita suomalaisia keksintöjä.

Liesituuletin sen sijaan mietitytti hieman enemmän. Käytännössä oli aika selvää, että hormiin liitettävää tuuletinta ei tule, jos keittiön paikkaa siirretään. Vaihtoehtona oli kuitenkin aktiivihiili-liesituuletin. Lähes kaikissa keittiöissä, joissa olen ruokaa tehnyt, liesituuletin on ollut liian tehoton, jotta sillä saisi oikeasti käryt poistettua. Hirveä ääni kuuluu, mutta mitään ei tapahdu. Käsitykseni mukaan nuo aktiivihiilikoneet ovat hieman tehottomampia kuin hormiin kytketyt, joten lopulta tämäkin päätös oli aika helppo. Itse konetta en muutenkaan olisi jäänyt kaipaamaan. Yleensä ne ovat sillä korkeudella, että vain hankaloittavat ruoanlaittoa ja harvemmin ne kovin kauniitakaan ovat. Keittiön tuuletus toimii siis perinteiseen tapaan avaamalla ikkunat.

Yläkaappien ja liesituulettimen pois jättäminen mahdollistaa sen, että keittiön taustalle tulee suuri yhtenäinen seinäpinta ja katosta roikkuvat työpöydän kohdevalaisimet. Seinä maalataan pellavaöljymaalilla, joka kestää hyvin pyyhkimistäkin. Väri tulee olemaan tumma harmaa, tarkkaa sävyä ei olla vielä valittu.

Viime viikolla kävimme puusepänverstaalla (Taipuu Woodworks) katsomassa miten työ etenee. Rungot ja ovet alkavat olla valmiita ja suurin osa maalattukin jo. Rungot ovat mäntyä, ovet ja muut kulutukselle alttiimmat osat koivua, taso valkotammea. Ovet ja rungon näkyvät osat ovat keltaisia, sisukset jää puunväriseksi ja ne öljyvahataan. Taso tehdään jykevistä n. 45 mm paksuista säleistä, jotka ladotaan kalanruotokuvioon (tai no ihan niin helppoa se ei kuulemma ole, vaan tapitetaan ensin joka suuntaan). Siihenkin tulee öljy pintaan. Oviin tulee tammesta sorvatut vetimet ja messinkiset lehtisaranat. Vetolaatikot on myös kokopuisia, ns. liukupohjalaatikoita. Koko keittiö perustuu siihen, että osat ovat kestäviä, huollettavia ja patinoituu kauniisti.

_MG_2754-web
Keittiön työtaso tehdään massiivitammesta.

_MG_2756-web
Alakaappien rungot alkavat olla valmiita.

_MG_2759-web
Perinteiset peiliovet, messinkiset lehtisaranat upotetaan siististi oveen. 

Keittiöntekijä

Yritän selviytyä remontista muutamia erikoistöitä lukuunottamatta itse. Putki- ja sähkötyöt menevät automaattisesti tuohon kategoriaan, niihin en koske. Muuraamista olisi mukava opetella, mutta tulisijat eivät ole minusta oikea paikka harjoitella. Leivinuunia ja hellaa varten meillä onkin jo muurari tiedossa. Näiden lisäksi keittiö on sellainen, jonka haluan teettää ammattilaisella. Keittiö on minusta kodin keskipiste, se on paikka jonka ympärillä arki pyörii. Ja paikka jossa myös juhlitaan. Kun erillistä ruokailuhuonetta ei ole, ruokailu tapahtuu keittiössä (silloin kun ei syödä sohvalla), jolloin koko huoneella on aivan erilaiset vaatimukset. Haluan myös, että keittiö kestää aikaa, alkaa elää omaa elämäänsä talon mukana, osana sitä. Valmiskeittiöitä on myös hienoja ja laadukkaitakin, mutta tähän taloon kaikki tuntuvat jotenkin vieraalta. Tuntuu luontevalta, että keittiö suunnitellaan ja valmistetaan käsityönä juuri tätä taloa varten.

Olemme nyt tavanneet kaksi puuseppää, joista molemmat vaikuttavat erittäin päteviltä ja mukavilta. Haluaisimme tilata keittiön ja kaikki muutkin kodin kalusteet molemmilta. Kumpikin tuntuu ymmärtävän mitä haluamme ja valinta tulee olemaan äärimmäisen vaikea, ellei mahdoton. Ei mitään hajua millä perusteella valinnan teemme. En haluaisi sanoa kummallekkaan, että olemme päätyneet toiseen. Perustin uuden avainsanan: valinnanvaikeus, luulen, että sille tulee olemaan käyttöä jatkossakin. 🙂

Joka tapauksessa, keittiöstä tulee hieno! Kaikkea ei olla vielä päätetty, mm. värit on vielä hieman auki. Vetimistä on muutamia vaihtoehtoja. Pitäisi piirtää hyllykaavio ja ehkä hetken aikaa miettiä käytännöllisiä asioita, kuten tavaroiden säilytystä jne. Avoinna olevia asioita on myös mm. taustaseinän käsittely. Maalia siihen varmaankin tulee mutta mitä? Seinän pitäisi olla matta, mutta kuitenkin sietää jonkin verran roiskeita ja pyyhkimistä. Myös laitteet pitäisi valita, niissä tuskin on mitään erikoista. Jos valmistaja ei osaa perustella miksi pitäisi valita 2500 euron liesi 500 euron sijasta, niin antaa olla sitten. Induktioliesi on ainoa vaatimus. Samoin se, etteivät laitteet tunnu siltä, että ne hajoavat ennen asennusta. Kävin muutamassa kaupassa alustavasti hypistelemässä ja ainakin Whirlpoolin uuneissa tuntui ovi jäävän käteen ensimmäisellä avauskerralla.. Pidän kyllä paljon ruoanlaitosta ja luulin, että tämä asia on sellainen, johon haluan erityisesti paneutua, mutta hetken selailun jälkeen vaikuttaa siltä, että on lähestulkoon sama mitkä koneet valitsee.

Joitain asioita on onneksi jo selvillä. Esim. hana on messinkinen Tapwellin EVO184. Minusta tuo on yksinkertaisesti kaunein hana, minkä tiedän, joten valinta oli aika helppo. Messinkiä tulee lisäksi ovien lehtisaranoihin. Lastulevyä ei käytetä missään, eikä viilupintoja. Vetolaatikot tulevat puuliukuisina. Kaikki hyllyt ja lokerikot tehdään myös umpipuusta.

tapwell-evo184

PS. Olohuoneen lattia on nyt kokonaan auki ja läpäisi minun aistinvaraisen kuntotarkastuksen, mitään merkkejä kosteudesta en ole havainnut. Seuraavaksi paperoimaan ja lankut takaisin paikoilleen.