Yksi seinä kerrallaan

En tiedä onko muilla remontin tekeminen samanlaista, mutta meillä on tullut jostain syystä tavaksi edetä yksi seinä kerrallaan. On aika huvittavan näköistä kun saman huoneen eri seinät saattavat olla hyvinkin eri vaiheissa. Toinen on täysin valmis, ja toinen suurinpiirtein rangalla. Laitoin tuohon keittiön ja olohuoneen väliseen seinään huokolevyt osittain noin vuosi sitten, jotta keittiön kaapit saa asennettua niitä vasten. Siihen se sitten jäikin. Nyt sitten saatiin viikossa seinästä aukko umpeen, tapetoitua, maalattua ja listatkin paikoilleen (no joo, kattolistat puuttuu). Nyt keittiössä on siis jo kaksi valmista seinää, enää kaksi jäljellä. Kun joka puolella on tottunut näkemään keskeneräisiä asioita, yhdenkin seinän valmistuminen tuntuu suurelta edistykseltä.

Seinän lisäksi pari muutakin pikkujuttua tuli tehtyä loppuun. Olohuoneen puolella yksi valokatkaisija on roikkunut vuoden katosta koukun varassa. Nyt kun oviaukko ja listat on paikoillaan, sai myös katkaisijan vihdoinkin kiinnitettyä.

Toinen asia, mikä on ollut to do -listalla jo pitkään, on ilmanvaihdon parantaminen. Tilanne on ollut se, että kellarin kylpyhuoneessa on yksi korvausilmaventtiili. Poistoja hormin kautta on mennyt yksi wc:stä ja toinen yläkerrasta. Lisäksi olen pitänyt pönttöuunin peltejä auki. Painovoimainen ilmanvaihto toimii kyllä itsestään, mutta kyllä senkin tulisi toimia hallitusti. Korvausilmaa on siis tähän mennessä tullut todennäköisimmin kellarin kautta, koska siellä räppänät ovat auki. Sanotaan, että painovoimaista ilmanvaihtoa säädetään korvausilman määrää säätämällä ja nyrkkisääntönä voinee pitää, että jokaiseen oleskelutilaan tulisi olla yksi säädettävä korvausilmaventtiili. Tein nyt alkuun keittiöön uuden lautasmallin venttiilin. Todennäköisesti lisätään vielä myöhemmin toinen olohuoneeseenkin.

Ei tullut valitettavasti otettua yhtään kuvia itse venttiilin asennuksesta. Yritin itsekin etsiä ohjeita netistä, mutta sellaisia ei oikein tahtonut löytyä. Korvausilmaventtiili suositellaan laitettavaksi ikkunan yläpuolelle, koska ikkunapatterista nouseva lämmin ilma sekoittuu tällöin ulkoa tulevaan viileään ilmaan, jolloin vedontunne vähenee. Taloyhtiössämme venttiilit on asennettu pääasiassa ikkunan yläkarmin tasalle ikkunan  viereen, joten siihen minäkin sen laitoin. Hirsitalossa joutuu joka tapauksessa menemään hirren läpi, joten kohdalla ei ole niin väliä, mutta rankatalossa pitää venttiilin osua rankatolppien väliin. Porasin aluksi pitkällä 5 mm poranterällä seinästä läpi, eikä osunut tolppaan. Sitten aloin poraamaan ympärille uusia reikiä putken vaatima tila huomioiden ja varautuen siihen, että reikää joutuu sivusuunnassa siirtämään. Sattui hyvä tuuri ja rankatolppaa ei osunut lähellekkään.

Reijän tekeminen seinään kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei kyllä ollut. Totesin, että reikäsaha on kaikkea muuta kuin oikea työkalu tuohon. Sillä saa kyllä ohueen levyyn tehtyä reijän ja ensimmäisestä levystä olisi varmasti päässytkin läpi, mutta sen jälkeen olisi mennyt hankalaksi. Koska tässä tapauksessa aukon reunoista ei tarvinnut tulla äärimmäisen siistejä, totesin parhaaksi tavaksi porata reikiä koko kehän ympäri. Tikkaiden päällä hankalassa asennossa lähellä kattoa sekään ei ole liian helppoa.

Koska ulkoseinä on paksu (tässä talossa tosin vain 25 cm), ei pelkästään sisäpuolelta poraaminen ole järkevää tai mahdollista. Ulkopuolelta piti siis lähteä vastaan. Siellä reikä on vielä korkeammalla ja piti tasapainotella pitkien nojatikkaiden päässä ja porata vasemmalla kädellä, koska tikkaita ei toiselle puolelle oikein saanut.

Jossain vaiheessa kävin ostamassa monitoimityökalun, koska porakaan ei näköjään ole ihan tarkoitettu tuohon tarkoitukseen. Voi olla, että olisi jäänyt reikä tekemättä ilman sitä. Tosin 3 metrin korkeudessa senkään käyttö vasemmalla kädellä yrittäen samalla pitää jostakin kiinni siltä varalta, että tikkaat kaatuvat, ei ole sieltä turvallisimmasta päästä.

Loppujen lopuksi seinässä oli oikean kokoinen reikä, johon sain työnnettyä läpivientiputken. Tiivistin reunat akryylimassalla ja laitoin venttiilit paikoilleen. Maalasin sisäpuolen venttiilin seinän värillä, joten lopputulos on yllättävänkin huomaamaton ja siisti.

_MG_3927-web_MG_3932-web_MG_3935-web

Mainokset

Keittiön remontti jatkuu

Nyt kun uuni on saatu valmiiksi, on ehkä aiheellista hieman jatkaa muutakin remonttia, jotta joskus saataisiin valmistakin. Olen kertonut aiemmin keittiön ja olohuoneen välisestä aukosta, joka on jo pidemmän aikaa odottanut lähinnä lopullista päätöstä mitä sille tehdään. Nyt purimme seinän alas asti, ehkä vain kokeilun vuoksi, miltä se tulisi näyttämään. Avaruus ja valoisuus lisääntyi huomattavasti, mutta ratkaisu tuntui liian vieraalta ja modernilta tähän taloon. Heti perään aloinkin laittamaan aukkoa umpeen. Ei se purkaminen silti ihan turhaa ollut, oikeastaan se helpotti uuden seinän tekoa, koska pääsi tekemään kunnollisen alustan huokolevylle jne.

Huokolevy esiliisteröidään vehnäjauholiisterillä. Liisterin tein Menolippu maalle -blogin ohjeen mukaan. Levyjen saumoihin laitettiin kassanauhapaperi, jonka reunat revittiin, päälle tulee Kymin palokärjeltä ostettu tasoitetapetti tai siis käytännössä vain painoväritön paperitapetti. Se sitten maalataan Uulan Into-sisämaalilla. Väriksi tulee sama tummanharmaa kuin keittiön taustaseinälläkin.

Joku saattaa ihmetellä, että miksi ihmeessä teemme näin? Eikö olisi helpompi laittaa vain kipsilevyä seinään? Syitä on monia. Ensinnäkin haluan suosia mahdollisimman päästöttömiä ja luonnonmukaisia materiaaleja. Puukuitulevy on myös akustisesti miellyttävä materiaali ja se sopii erinomaisesti hieman epätasaisille alustoille, toisin kuin kipsilevy. Vanhassa talossa liian tasaiset ja viimeistellyt pinnat pistävät silmään. Tavoitteena on saada seinästä luonteva osa taloa, joten materiaalivalinnoilla ja työmenetelmillä pyritään myös siihen. Lisäksi nämä materiaalit ovat halpoja ja niitä on mukava työstää. Koko talo on myös minulle eräänlainen koelaboratorio, jossa voi kokeilla erilaisia asioita, jotka ammatillisista tai muista syistä kiinnostavat.

Alla on kuva keittiöstä olohuoneeseen päin. Heti kun seinä oli laitettu umpeen, tuntui ratkaisu oikealta, näin sen pitääkin olla. Tiedän jo, että siitä tulee hyvä, kunhan saa maalattua ja listat paikoilleen. Pikkuhiljaa löytää myös uusia kuvakulmia, kun paikat alkaa valmistua. Keltainen keittiömme jää kuvassa vasemmalle, aukon takaa löytyy olohuone, jota onkin jo esitelty enemmän. Nurkassa uusi upea uunimme, josta puuttuu vielä huuva. Tarkkasilmäiset saattavat huomata pienen oranssin hehkun luukun raosta, aivan oikein! Olen polttanut uuninpesässä kynttilöitä kuivattamiseksi. Pikkuhiljaa tulta voi isontaa, tosin lopputarkastus pitäisi myös pitää.

Lisäys 9.7.2018

Sama paikka seuraavana päivänä. Seinä on tapetoitu makulatuuripaperilla ja aukon pielet levytetty. Listojakin on jo vähän leikelty ja mallailtu paikoilleen. Oviaukko kierretään jalkalistalla samalla tavalla kuin olohuoneessakin. Olen tainnut jossain vaiheessa mainita, että odotan tätä nimenomaista näkymää keittiöstä olohuoneeseen, nyt se alkaa pikkuhiljaa olla todellisuutta. Enää seinän maalaus tumman harmaalla ja listat paikoilleen.

Kuvassa näkyy myös keittiön korkeat kaapit, jotka on tainnut jäädä kaikista kuvista pois, juurikin tämän viereisen seinän keskeneräisyyden vuoksi. Olen ollut todella tyytyväinen uunin sijoittamisesta ”ergonomiselle” korkeudelle. Jos keittiön malli olisi ollut erilainen, olisin ehdottomasti laittanut myös astianpesukoneen hieman lattiatasoa korkeammalle. Oikeanpuolimmaisessa kaapissa on jääkaappi ja pakastin. Sokkelissa näkyy vielä reijät, jotka porattiin väliaikaisesti, koska emme löytäneet sopivaa säleikköä. Saa nähdä tuleeko tuolle koskaan tehtyä mitään.

_MG_3912-web

Uunimaistiaisia

Leivinuuni alkaa olla vihdoinkin valmis. Muutamia viimeistelyjä on vielä tekemättä. Yksi savupelti vielä on peltisepällä työn alla, valmista ei löytynyt, joten oikeanlainen pelti yhdistellään parista eri aihiosta. Yksi narupellin varsi löytyi pitkien etsintöjen jälkeen, joten sekin laitetaan vielä paikoilleen, kunhan posti toimittaa sen perille. Lisäksi lattian suojapelti on hankkimatta ja tarkoituksena on myös teettää peltisepällä mustasta teräksestä huuva lieden päälle. Silti siihen nähden miltä tämä työmaa on viimeiset viikot näyttänyt, uuni on minun silmissäni käytännössä valmis.

Vanhat luukut ja muut valurautaosat tekevät kyllä äärimmäisen paljon. Niistä tulee tunnelmaa ja vaikka meidän historiamme on vasta alkamassa tämän uunin kanssa, liittyy näihinkin jo paljon tarinoita, kuten olen aiemminkin jo kertonut.

Tarkoituksena oli lopuksi maalata uuni valkoiseksi. Nyt kun se on rapattu ja vedetty tiilitasoite pintaan, se oikeastaan näyttää todella kivalta. Yhtäkkiä alkoi tuntua siltä, että värisävy sopiikin oikeastaan todella hyvin keittiöömme. Nyt se näyttää vielä hieman viimeistelemättömältä, kun nuo edellämainitut pikkuasiat ovat vielä kesken ja ympäristössäkin on vielä tekemistä. Mutta sitten kun huone on muuten valmis, voi olla, että tasoitepinta sopiikin kokonaisuuteen erinomaisesti. Ei tehdä hätiköityjä ratkaisuja tämänkään kanssa, vaan katsotaan rauhassa miltä uuni alkaa tuntua. Sen ehtii maalata vaikka vuodenkin päästä jos siltä alkaa tuntua.

Nyt pitäisi malttaa kuivatella uunia rauhassa, eikä kesällä muutenkaan taida hirveästi olla lämmittämisen tarvetta, tosin pakkohan tätä on päästä kokeilemaan. Mutta syksyn viileneviä iltoja odotellaan tällä kertaa ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Toki kesästäkin nautitaan mahdollisimman pitkään.

_MG_3904-web_MG_3902-web

Lomailua ja uuden opettelua

On kulunut melkein kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Mitä siis Satavuotiaaseen kotiin kuuluu?

Kevät ja alkukesä oli suoraan sanottuna aika raskasta. Käytännössä kaikki vapaa-aika meni keittiön remontoimiseen. Jossain vaiheessa sitä alkoi kaipaamaan muutakin elämää. Kuten normaalia vapaa-aikaa, lukemista, soittamista, jopa tv:n katselua. Päätin, että kun keittiökalusteet on asennettu, remppahommat saavat jäädä hetkeksi. Kesälomakin oli tulossa. Se tuntui ihan tarpeelliselta nimenomaan lomana, eikä vain väliaikaisena työnkuvan muutoksena. Jossain vaiheessa ajattelin käyttää tuon hukkaan menevän ajan hyödyksi tekemällä diplomityötäni, mutta tulin onneksi toisiin ajatuksiin. Kyllä välillä saa levätä.

Lomailu tarkoitti tässä tapauksessa myös lomaa blogista, vaikka se ei sinänsä mikään tarkoitus ollutkaan. Blogi on keskittynyt tähän mennessä suurimmaksi osaksi remonttiin, vaikka tarkoituksena onkin ollut kirjoittaa hieman laajemmin asumisesta ja elämästä. Tähän asti elämä on ollut yhtä kuin remonttia, mutta jatkossa varmasti paljon muutakin.

Keittiön seinistä puuttuu edelleen muutama huokolevy, tapetointia, maalausta ja listojen laittoa, mutta kyllä ne sinne tulevat aikanaan. Keittiössä ei ole tällä hetkellä valoja ollenkaan, joten pimenevät syysillat toimivat aikanaan hyvänä motivaationa remontin jatkamiselle.

Lampuksi on valittu jo Hayn 30 degrees, joka yhdistyy mukavasti tammiseen työtasoon ja pyöretään tammiseen ruokapöytään. Se on aika moderni vanhaan taloon, mutta toisaalta geometriset perusmuodot ovat klassismia puhtaimmillaan, joten ehkä sen vuoksi tuo ei tunnu yhtään vieraalta. Lamppua saa useampaa eri kokoa, joten vielä täytyisi päättää tuleeko keskelle huonetta yksi isompi lamppu vai 2-3 pienempää.

1600
Hay 30 degrees

Esittelytekstissäni olen jo ovelasti vihjannut, että uusi asukas on tulossa taloon. Nyt teksti täytyisi päivittää. Elämän keskiössä on uusi pieni tyttö ja arjen ajankohtaisia asioita syöminen ja nukkuminen, sekä neljässä vuodessa lahjakkaasti unohdettujen vauvanhoitotaitojen uudelleenopettelu. Haalarit vaihtuu nyt vähäksi aikaa kantoliinaan.

Monia kauhistuttaa ajatus keskeneräisestä remontista keskellä vauva-arkea. Vanha talo kaikkine ominaispiirteineen ei välttämättä ole helpoin tapa selvitä tuosta ajasta jyrkkine portaineen ja ahtaine ovineen. Miten Satavuotias koti ja nollavuotias pienokainen tulee toimeen keskenään? Siitä riittää varmasti kerrottavaa syksyn aikana.

Kurkistus keittiöön

Kalusteet asennettiin tänään pääosin paikoilleen. Taso ja korkeat kaapit on vielä irti, koska takaseinä täytyy vielä maalata. Siitä johtuen siirsin myös lvi- ja sähkökytkennät ensiviikolle. Olisi ollut mukavaa saada kaikki valmiiksi, mutta maalaus ja erityisesti pellavaöljymaalin kuivuminen kunnolla ottaa oman aikansa, eikä kiirehtimiselle tässä vaiheessa ole oikeastaan mitään järkevää syytä.

Mutta palataanpa asiaan, eli uusiin keittiökalusteisiin. Ne näyttävät todella hyvältä! En uskalla vielä sanoa, että kaikki meni kuin strömsössä, koska integroitavat koneet on vielä asentamatta, mutta tähän mennessä kaikki on sujunut loistavasti. Hieman ehkä jännittää uuni, joka on suunniteltu asennettavaksi valmistajan ohjeista poikkeavasti. Halusin, että  uunin luukku asettuisi samaan tasoon rungon sisään upotettujen kalusteovien kanssa. Yritin kysyä tuohon neuvoa valmistajaltakin, mutta Boschilla tyrkyttivät vain vakioratkaisua. Mikäli ratkaisu toimii, voin laittaa ohjeet tännekin, mikäli joku muu haluaa vastaavaa kokeilla.

Taustaseinän maalasin tänään ensimmäisen kerran lopullisella värillä. Maali on hyvin peittävää, joten luulisin että toinen kerta riittää. En ole koskaan ennen maalannut pellavaöljymaalilla tai oikeastaan ylipäätänsä öljymaaleilla. Nyt käytin siis Kalmarsands Oljefabrikin maalia. Alkuun tuli jo lähes paniikki. Maali on ihmeellistä lirua, joka valui ja roiskui joka paikkaan. Ajattelin jo ettei tästä tule mitään. Mutta vähän ajan päästä oikea tekniikka alkoi löytyä ja oikeastaan tuolla on todella mukava maalata. Maali on todella riittoisaa ja peittävää. Se tarttuu kohtalaisen hyvin melko sileäänkin seinäpintaan. Maalaamisessa ei ole kiirettä, myöhemminkin voi tasoittaa virheitä. Maali melkein hakeutuu sileäksi pinnaksi seinällä ja pienet epätasaisuudet tasoittuvat kuin itsestään. Miinuksina voisi sanoa hitaan kuivumisajan, voimakkaan tuoksun ja tosiaan on herkkä valumaan, jos maalia tulee yhtään liikaa. Kuivuttuaan pinta vaikuttaa todella kestävältä, samaa maalia voi käyttää myös julkisivuihin, joten pitäisi pienet roiskeetkin kestää.

Lopuksi pieni kurkistus miltä keittiössä tällä hetkellä näyttää. Tasosta tuli muuten aivan mielettömän hieno, mutta siitä lisää myöhemmin.

_MG_2909-web
Uusi kirkkaankeltainen keittiömme joutui vielä muovien sisään.

_MG_2903-web
Laatikot ja ovet menevät perinteisesti rungon sisään.

_MG_2904-web
Kaappien sisukset ja mm. laatikoiden kyljet jätettiin puupinnalle, jotta mm. puusepän tekemät hienot liitokset näkyvät.

Olohuone alkaa valmistua

Viime päivinä on tullut puuhailtua olohuoneen parissa, jotta sen saisi vihdoinkin otettua  käyttöön. Siitä alkaakin melkoinen tapahtumaketju. Takkahuoneessa on suurin osa olohuoneeseen tulevista kalusteista, kun ne saa pois, tilalle tulee ruokapöytä, jääkaappi ja väliaikaiskeittiö, jolloin keittiössä voi aloittaa kunnolla purkamaan lattiaa. Tavaroita on siirrelty niin paljon edestakaisin asuntoa, että olisi mukava saada jo jotakin oikealle paikalleen. Sen takia olkkari yritetään saada oikeasti valmiiksi, jotta sitä ei tarvitsisi enää vähään aikaan tyhjentää. Pari listaa vielä puuttuu ja pientä viimeistelyä, mutta muuten alkaa näyttää jo valmiilta. On olohuoneessa ainakin jotakin tapahtunut, jos vertaa alkuperäiseen.

Ihan vielä ei pääse loppusiivousta tekemään, mutta ei siihen enää pitkään mene. Kohta saadaan paikoilleen pianokin ja päästään tauluostoksille. Sitten alkaakin sama homma alusta toisessa huoneessa..

_MG_2673-web.jpgOlohuoneen vanha lankkulattia ja tumman turkoosit seinät. 

WWW_FULL-8

_MG_2693-webTämä detalji oli mielessä jo ennen koko remontin alkua. Halusin, että jalkalista kiertää koko oviaukon. 

_MG_2703-web
Valokatkaisijat vaihdettiin mustiin bakelliittikytkimiin.

_MG_2723-web
Piano pääsi vihdoinkin omalle paikalleen oltuaan keittiössä evakossa melkein puoli vuotta.