En tiedä onko kukaan kiinnittänyt huomiota, mutta olohuoneen kuvissa on vilahtanut pari erilaista mattoa ja itseasiassa kuvausten välillä on kokeiltu kolmattakin vaihtoehtoa. Yksi niistä on hieno Hanna Korvelan valkoinen kudottu villamatto. Ajattelin olohuoneen remontin aikoihin, että se varmaan tulee sopimaan sinne täydellisesti. Mutta remontin ”valmistuttua” se ei kuitenkaan tuntunut olevan oikeassa paikassa. Eikä mikään muukaan kokeilemistamme matoista tyydyttänyt.
Aina välillä olen katsellut uusia mattoja sillä silmällä. Viimeksi ByPiasin luonnonväristä juuttimattoa, joka vaikutti myymälässä ainakin valkoista puulattiaa vasten kivalta. Tarkoituksena oli pyytää mattoa kokeiluunkin, mutta niin kuin tälläisillä asioilla on tapana, se vähän jäi.
Yhtenä vaihtoehtona on ollut perinteinen räsymatto. Ne vaan ovat usein aika kapeita. Leveitä ja isoja räsymattoja ei oikein tahdo löytää. Finlaysonilla on tosin aika kivoja räsymattoja kierrätyslakanoista tehtynä, mutta heillä leveämmät matot on yhdistetty useammasta kapeammasta, mikä näyttää minun silmääni vähän vieraalta.
Joku saattoi ehkä huomata talomme esittelykierroksella yläkerrassa olevat mummoni vanhat kangaspuut. Minä en voi väittää niillä hirveästi paukuttaneeni, mutta Miina on kutonut niillä useitakin mattoja. Kangaspuut ovat vain n. 80 cm leveät, joten riittävän isoa mattoa olkkariin ei niilläkään saa. Muualla itse kudottuja mattoja tulette varmasti kuvissa näkemään.
Viikonloppureissullamme tuli erilaisten sattumien kautta vastaan iso, vanha räsymatto, jonka saimme vieläpä ilmaiseksi. Matto lähti mukaan ja kun tulimme takaisin kotiin, kannoin sen heti ensimmäisenä olkkariin. Nyt se löytyi! Matto on minusta täydellinen. Se tuo juuri sopivanlaista rentoutta ja tunnelmaa, jota olohuone on minusta kaivannut.
Juuri oikeanlainen ja sopivan kokoinen räsymatto löytyi aivan sattumalta.
Olen aina pitänyt kudotuista matoista, varsinkin moderneista sellaisista. Yksiväriset, tai paksuraitaiset matot ovat olleet suosikkejani. Viime aikoina olen kuitenkin ihastunut näihin perinteisiin räsymattoihin. Kirjavista kuteista syntyvä tekstuuri on erittäin mielenkiintoinen ja vaatii todella taitoa saada värityksestä tasainen. Se on kuin mosaiikkityö, jossa läheltä katsottuna erottaa yksittäiset elementit, mutta kauemmaksi siirtyessä ne sulautuvat yhteen. Erilaisia variaatioita on lukemattomia, vaikka äkkiseltään räsymatot näyttävät aina suurinpiirtein samalta. Eri värien, mustan ja vaalean suhde ja rytmi vaihtelevat ja lopputulos on aina omalla tavallaan kirjava.
Tykkään tuosta meidän matosta. Siinä on mukavan puhtaat värit, mutta tekstuuri on riittävät tiheä, jolloin itse matto näyttää yllättävän tasaiselta. Siinä ei ole erottuvia raitoja, vaan kuteiden järjestys on ”satunnainen”. Se on selvästi kokeneen kutojan käsistä, sillä reunat ovat kuin veitsellä leikatut. Sen verran minäkin olen kangaspuilla kutomista kokeillut, että tiedän reunoista tulevan helposti aaltoilevat, mikäli käännöksissä ei pidä tasaista kireyttä tai unohtaa pingottimen liian pitkäksi aikaa paikoilleen.
Suosittelen silti kaikille kokeilemaan kutomista. Se on hauskaa ja flow-tekemistä parhaimmillaan. Olisihan se mukavaa käydä aamulla pistämässä leivinuuniin jälkilämmölle paistumaan edellisenä päivänä juureen leivottu ruisleipä, juoda kiikkutuolissa rauhassa aamukahvit lintujen laulua kuunnellen ja kutoa koko päivä räsymattoja. Jostain syystä päivät eivät kuitenkaan mene niin.
Satavuotias koti 