Kylppäriremontti

Monien keskeneräisten projektien ja kiireen keskellä keksin vielä yhden pienen lisähomman. Kylppäriremontti. Se me tarvitaan.

Ehkä on syytä hieman avata taustoja. Olen jo aiemmin kertonut, että eteinen/wc -akseli kaipaisi remonttia, mutta sen aloittaminen tuntuu haastavalta. Kyseessä on talon ainoa wc ja samalla myös kodinhoitohuone. Lisäksi eteinen on liikenteellinen solmukohta, jonka kautta mm. yläkertaan ja kellariin kuljetaan. Ainoa suihku sijaitsee taas tällä hetkellä kellarissa.

Olin alunperin ajatellut, että kun tuon yläkerran wc:n remontoi, siihen tulisi suihkunurkkaus, jolloin kellaria voisi uudistaa hieman vapaammin ja pikkuhiljaa. Muuttaessamme taloon, tarkoituksena oli ehkä jonain päivänä tehdä koko kellari lämpimäksi asuintilaksi. Kellari kuitenkin on sellainen mörkö, jonka tiedän syövän rahaa ja työtunteja niin paljon kuin niitä sille syöttää, joten olen tullut hieman toisiin ajatuksiin sen suhteen.

Kellarin kylpyhuone tällä hetkellä. Nurkan takana vasemmalla on vielä sauna.

Kellarin kylpyhuoneessa on akryylimassalattia, joka on pinnaltaan täysin ehjä ja teknisesti käyttökelpoinen, mutta värjäytynyt aika epäsiistiksi. Oikeastaan koko ajatus tuli siitä kun mietin, että voisikohan tuo lattian vain massata tai maalata päälle uudestaan? Siitä saisi uuden näköisen, mutta säästäisi tuhansia euroja verrattuna siihen, että lattiaa lähtisi purkamaan, vesieristämään ja laatoittamaan. Se mahdollistaisi sen, että oikeastaan aika pienellä budjetilla tuosta voisi saada toimivan ja siistin kodinhoitohuoneen!

Yläkerran vessasta siirtyisi pyykinpesukone ja lämminvesivaraaja kellariin, jolloin yläkertaan tulisi väliaikaisesti huomattavasti lisää säilytystilaa ulkovaatteille yms. Lisäksi se helpottaisi tulevaisuudessa vessan/eteisen suunnittelua, kun ei tarvitse pieneen tilaan yrittää saada mahtumaan monia eri toimintoja.

Nyt on tarkoitus tehdä hieman suunnitelmia ja laskelmia siitä, minkälaisella budjetilla tuon remontin saisi hoidettua. Lattia olisi tosiaan tarkoitus maalata akryyli- tai epoksimaalilla, seinistä purkaa paneelit pois ja laatoittaa ne. Katon panelointi menisi myös vaihtoon, sillä jonkin verran putki- ja sähkötöitä tämä vaatii ja paneelit joutuu joka tapauksessa purkamaan pois. Suihku siirtyisi järkevämpään paikkaan ja sille tulisi lasinen suihkuseinä. Kuvassa suoraan edessä näkyvä korvausilmaventtiili on oikeasti ikkuna, jonka voisi samalla palauttaa takaisin, niin tuonne saisi luonnonvaloakin.

Nurkan takana vasemmalla on tällä hetkellä sauna, jota emme ole käyttäneet useampaan vuoteen. Se puretaan joka tapauksessa pois, mutta vielä on harkinnassa teemmekö tilalle hieman pienemmän lasiseinäisen koppisaunan vai jätetäänkö kokonaan pois. Taloyhtiössämme on mukava, iso pihasauna, joten omalle saunalle ei kovinkaan suurta tarvetta ole. Kellarista ei oikein saa järkevää ulkovilvoittelureittiä järjestettyä, mikä minun mielestäni on saunassa tärkeä. Muutenkin olen sitä mieltä että saunan tulisi olla jollain tavalla erityinen ja kokemuksellinen paikka, mitä tuollaiset pienet parin neliön kerrostalokoppisaunat eivät ole. Mutta katsotaan. Jos keksin jonkun kivan ratkaisun niin ehkä sellainen pieni saunakin tuonne mahtuisi.

Peräseinälle tulisi tasoa ja alle säilytystilaa sekä pesukone. Mahdollisesti myös kuivauskaappi tai -rumpu, jotta kellarin kosteusrasitus pysyisi paremmin hallinnassa. Kellarin kylmällä puolella on tälläkin hetkellä hydrostaatilla toimiva ilmankuivain, joka voisi olla tarpeen myös tuolla pesuhuoneessa. Toinen vaihtoehto voisi olla esim. valokatkaisijaan kytketty aikaohjattu poistopuhallin.

Tarkoituksena on myös tämän projektin avulla opetella itse laatoitusta, katon panelointia, kalusteasennuksia yms. uusia työvaiheita, joita ei tähän mennessä ole vielä tullut vastaan. Näistä riittää varmasti kirjoitettavaa blogiin pitkäksi aikaa.

Puusepän tekemä ruokapöytä

Kerroin aiemmin pöytäkuumeestamme ja siitä, että harkitsimme uuden isomman ruokapöydän teettämistä puusepällä. Näin teimme ja nyt on aika kertoa tästä lisää.

Taipuu Woodworks teki meille vuosi sitten keittiökalusteet ja yhteistyö puusepän kanssa sujui erinomaisesti. Oli selvää että jos ja kun jatkossa tulee taas tarvetta puusepän ammattitaidolle, olemme yhteydessä Taipuun Seppo Paldaniukseen. Hän oli kiinnostut pöytäprojektistamme ja palaveri sovittiin.

Nopeasti pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, minkälaista pöytää haaveilemme. Sen piti olla luonnollisesti täyspuuta, tammea, kuten keittiön tasokin. Koon tuli olla riittävän iso 6-8 henkilön ruokailuun, lautapelien pelailuun ja muuhun ajanviettoon. Puun elävä pinta saa näkyä, samoin liitokset. Muutamista detaljeista, jalan rakenteesta yms. keskusteltuamme saimme kuulla hinnankin. Sanotaan nyt tässä vaiheessa, että halpa tuollainen pöytä ei ole. Skovbyn pöytä olisi maksanut 2750 euroa, joten olimme osanneet varautua, että sitä halvempi käsityönä tehty pöytä ei olisi, tosin ei kovin paljon kalliimpikaan. Aika oikeaan osuinkin.

Ruokapöytä on paikka, jonka ympärillä elämä pyörii. Se ei ole vain irtokaluste, vaan olennainen osa kokonaisuutta yhtä lailla kuin leivinuuni ja keittiökalusteetkin. Jos olisimme halunneet säästää rahaa, olisimme menneet Ikeaan, mutta halusimme mielummin sijoittaa elinikäiseen laadukkaaseen puiseen huonekaluun. Ja rahan laittaminen paikallisiin käsityöläisyrityksiin tuntuu oikeastaan hyvältä. Tietenkin saimme samalla täysin vapaat kädet pöydän suunnitteluun. Mutta kuinka suunnitella pöytä itselleen?

Ihan nollasta ei tarvinnut lähteä, koska olimme jo kierrelleet huonekaluliikkeissä ja netissä katsellen erilaisia vaihtoehtoja. Jonkinlainen näkemys tarpeista ja haluista oli muodostunut. Suunnittelun lähtökohdaksi ja referenssiksi otin Skovbyn #106 -ruokapöydän, josta kirjoitin aiemmin. Se on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen, kansi koostuu kahdesta leveästä lankusta, jotka ovat kahden kehämäisen jalan päällä. Rako lankkujen välissä vaikutti kuitenkin hieman epäkäytännölliseltä, koska sinne voi tippua ruokaa tai esim. pieniä pelinappuloita. Kansi saisi olla mielummin yhtenäinen.

Skovbyn pöydässä pidin myös sen lisäosana saatavasta jatkopalasta, jossa lankkujen suunta kääntyy poikittain. Erillistä jatkopalaa en sinänsä halunnut. tuntuu, että sellainen joko on jatkuvasti kiinni tai sitten sitä ei koskaan kiinnitetä. Mutta visuaalisena ideana lankkujen suunnan vaihtuminen oli kiva. Halusimme siis kerralla riittävän ison pöydän, jonka päädyissä lankkujen suunta vaihtuisi poikittain. Päätylankuista tulee jonkinlaista ”talonpoikaishenkistä” tunnelmaa, joka tuo kivaa kontrastia muuten aika moderniin ilmeeseen. Se oikeastaan myös tukee melko pitkän kannen rakennetta. Pöydän jalat olivat yksi asia, mistä eniten tykkäsin referenssipöydässämme, joten päätin aika härskisti kopioida idean lähes sellaisenaan. Jalka on aika moderni, mutta siinä on kuitenkin pientä pukkijalkafiilistä. Ylöspäin kapeneva jalka on myös järkevä, koska tarvittaessa jalan kohdallakin pystyy istumaan. Pöydän kooksi päätettiin sama kuin Skovbyssä. 240×95 cm, mikä on hieman normimitoitusta suurempi.

Näillä lähtökohdilla osaava puuseppä saisi varmasti pöydän valmistettua, mutta halusin kuitenkin piirtää itse varsinaiset työpiirustuksetkin. Piirtämällä mittakuvia huomaa asioita, joihin ei ehkä muuten tulisi kiinnittäneeksi huomiota. Suunnittelu yleensä jatkuu piirustuspöydällä. Piirsin ensin kannen, johon hahmottelin lankkujakoa ja mm. käännettyjen päätyjen leveyttä. Annoin puusepälle kuitenkin vapauksia sommitella kantta materiaalin ehdoilla.

Jalkojen mitoitusta arvioin valokuvien perusteella Skovbyn pöydästä. Jalkojen sijainti on suunniteltu 6 ihmisen mukaan, koska ajattelimme sen olevan paremmin arkikäyttöä palveleva. Jalkojen väliin mahtuu mukavan väljästi 3 ihmistä molemmille puolille. Kun pöydässä on 8 henkilöä, jalka on reunassa istuvilla jalkojen välissä ja aika syvällä pöydän alla, jolloin se ei ole kovinkaan häiritsevä. Päädyt ovat sen verran pitkät, että niissäkin pystyy istumaan hyvin. Pöydän ääreen mahtuu tarvittaessa 10 ihmistä. Sitten vielä muutama detalji. Jalkoja käännettiin hieman ulospäin ja kannen reunaan tehtiin pieni viiste ja pyöristys. Tästä saimme kaksi mallikappaletta, joista jälkimmäinen todettiin hyväksi. Sitten jäimmekin vain jännityksellä odottelemaan.

Mittapiirustus puusepälle ruokapöydästä.

Muutaman viikon jälkeen Taipuu Woodworksin pojat kävivät tuomassa pöydän uuteen kotiin. En ollut itse paikalla kun pöytä tuli, joten näin sen ensimmäistä kertaa vasta kun se oli jo koottu ja oikealla paikallaan. Pöytä näkyy heti, kun astuu sisälle eteiseen. En malttanut edes riisua ulkovaatteita, koska piti päästä heti hipelöimään upeaa pöytää. Se oli täsmälleen sellainen kuin pitikin ja mitä olin kuvitellut, mutta samalla vieläkin hienompi. Se oli uusi, mutta kuitenkin jollakin tavalla jo tuttu. Aivan kuin pöytä olisi ollut aina tuossa. Muuta en osaa sanoa kuin että se on täydellinen!

Taipuu Woodworksin pieni logo pöydän reunassa ja hieno liitosdetalji vieressä.

Vanhat ruokapöydän tammiset tuolit jätettiin ennalleen, ne sopivat uuden pöydän kanssa hyvin yhteen. 

Väreistä

Värivalintamme herättävät ehkä joissakin ihmetystä, eikä varmasti ole kaikkien mieleen. Itsekin olen ollut aikaisemmin melko puristi värien suhteen. Ja tavallaan olen edelleenkin sitä mieltä, että värit tulevat ensisijaisesti materiaalista. Välillä olen ollut lähes kaikkea maalaamista vastaan. Luonnolliset materiaalit ja niiden väritys on aina kaunista, eivätkä ne kaipaa ylimääräistä koristamista. Jos olisimme rakentaneet uuden talon, olisin todennäköisesti noudattanut siinä näitä periaatteita.

Miksi sitten nyt teemme kokonaan turkoosin huoneen, kirkkaankeltaisen keittiön ja mitä muuta vielä onkaan tulossa? En ihan suoraan osaa vastata, mutta koitan hieman avata värifilosifiaani.

Kaupunkisuunnittelun kautta olen alkanut lämmetä väreille. Minusta kaavoitustapa, jossa suuria alueita pakotetaan julkisivumateriaaleiltaan ja väreiltään samaksi, ei toimi. Jostain syystä yhtenäinen ympäristö on usein kaupunkisuunnittelun tavoitteena, vaikka oikeastaan kaupunkien perusolemus on olla vaihteleva, rikas, kerroksellinen ja jatkuvasti muuttuva. Historia saa aikaan luonnollista vaihtelua, mutta ongelmia syntyy kun alueita rakennetaan kerralla, samanlaiset rakennustavat tuottavat samanlaisia rakennuksia. Värit ovat siinä tapauksessa erinomainen keino tuottaa visuaalisesti rikasta ympäristöä, vaikka tyyli olisikin yhtenäinen. Yksi hieno esimerkki on minusta esim. Huvilakatu Helsingissä. En sano, että kaikkialla pitäisi olla värikästä, mutta jos ei vaihtelua muuten synny niin mielummin polykrominen kuin monotoninen.

Toinen asia mistä haluaisin päästä eroon, on ylimääräinen vakavuus ja totisuus. Sillekin on toki oma paikkansa, mutta jos elinympäristö voi saada aikaan hyvää mieltä ja positiivisuutta, en näe siinä kovinkaan paljon huonoja puolia. Haluan kuitenkin täsmentää, että hyväntuulinen on eri asia kuin hauska tai vitsikäs. Kauneus, hyvä suunnittelu ja oivaltavat detaljit saavat jo itsessään katsojan hymyilemään. Tässä on yksi esimerkki siitä, mitä tarkoitan hyväntuulisella designilla. Hyväntuulisuus tulee tässä siitä, että ”ongelma” on käännetty vahvuudeksi. Tuollainen suhtautuminen kuvastaa  positiivista elämänasennetta, asioista nähdään niiden hyvät ominaisuudet ongelmien sijaan. Vanha viisaus sanoo, että jos et voi hävittää ongelmaa, korosta sitä. Ei se tietysti aina toimi, mutta tuo on sellainen rajapinta, josta hyvin usein löytyy myös jotain uutta.

Kolmas asia, jota vastaan haluan taistella, on tylsyys ja mitäänsanomattomuus. Asioissa täytyy olla vähän särmää, rosoa ja persoonallisuutta. Mielummin jotain, kuin ei mitään. Varovaisuus johtaa harvoin mihinkään uuteen. Tosin meidän kodissamme kirkkaat värit eivät ole mikään uusi juttu. Kaapistojen takaa löytyi vanhaa maalipintaa, joka on itseasiassa sävyltään todella lähellä sitä mikä keittiökalusteisiimme on tulossa.

Olettaisin, että keittiömme on ollut 60-70 -luvulla kokonaan kirkkaankeltainen, jalkalistat ovat olleet punaiset ja muistelisin jossakin kuvassa nähneeni myös tummansiniset keittiönkaapit. Siihen verrattuna melko hillityillä väreillä mennään.

Keittiö päätökseen

Olen luvannut toimittaa keittiöpiirustukset puusepälle tämän viikon aikana. Käytännössä se tarkoittaa, että kaikki siihen liittyvä pitäisi päättää ja lyödä lukkoon. Kun mikään keittiössä ei ole standardien mukaista, on vastuu itsellä aika suuri, että kaikki toimii ja sopii paikoilleen. Hankalan tilanteesta tekee se, että asennusohjeet ja mittapiirrokset on tehty ainoastaan ”normikeittiöitä” varten. Vielä hankalamman tilanteesta tekee se, että ei oikein tahdo riittää aika keskittyä kunnolla itse suunnitteluun. Se on oikeastaan syntynyt vähän vahingossa kaiken muun sivussa. Toisaalta ei ne asiat jahkailemalla parane. Kaikesta huolimatta odotukset on keittiön suhteen korkealla.

Tilasin listat vasta toissapäivänä ja yllätyksenä eilen jo tuli viesti, että ne ovat noudettavissa. Nopeaa toimintaa! Lisäksi jälki näyttää erinomaiselta. Sähkömies tavattiin myös eilen ja siihen liittyvät asiat on kunnossa. Pitäisi vain vielä tilata ne sähkötarvikkeet, mitä ei haluta sähkötukusta… eli kaikki mikä jää näkyville. Pari seinää on vielä maalaamatta olohuoneesta, listojen maalaus ja asennus, sen jälkeen alkaisi olohuone olla tältä erää valmis. Myöhempään vaiheeseen jää vielä pönttöuuni ja sähköpatterien vaihto.

Jos joku on ihmetellyt, miksi kaikki kuvat ovat samasta paikasta otettuja niin siihen on melko luonnollinen syy. Kuvassa vasemmalla on hirveä romuläjä ja muovitettu keittiön ovi. Sama juttu selän takana. Lisäksi valitettavasti kovin laajakulmaista objektiivia ei minulla tällä hetkellä ole, joten kuvakulmat on erittäin rajalliset. Kunhan huone alkaa valmistua, niin toki otan siitä kunnolliset kuvat.

Tänään on kuitenkin remontointivapaa-ilta (listojen noutoa lukuunottamatta, mikä sekin on jo enemmän kuin toissapäiväinen pensselinostoreissu). Loppuillan ohjelmana on lasi punaviiniä ja Kari Ikonen Trio.

Viimeinen maalauskokeilu

Tänään oli viimeisen maalauskokeen aika. Tai ei oikeastaan edes kokeen vaan maalasin ihan oikeasti ensimmäisen seinän, mutta nyt vasta alkaa todella saada käsitystä sävystä. Maalit on jo ostettu koko huoneeseen, mutta ainakin periaatteessa vielä on jonkinlainen mahdollisuus tehdä muutoksia. Maalaamme siis kaikkien sisustusoppaiden vastaisesti kaikki seinät melko tummalla värillä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ”tehosteseinien” aika on jo ohi. Varsinkin vaaleanharmaa tehosteseinä valkoisessa huoneessa… Kaikki ei ole kuitenkaan mustavalkoista ja olen kyllä nähnyt myös hienoja toteutuksia. Ylipäätänsä olen sitä mieltä, että hyvä suunnittelu ja näkemys ylittää kaikki rajat.

No, en nyt sano ainakaan vielä, että meidän tapauksessa olisi kyse siitä. Suoraan sanottuna en tiedä yhtään minkälainen lopputuloksesta on tulossa. On siitä minulla jonkinlainen visio, mutta muuten aika paljon intuitioon luottamalla mennään.

Niin siitä maalauskokeesta. Olen hieman epäileväinen tuleeko väristä liian kirkas tai vaalea. Märkänä maali näyttää minusta aivan liian vaalealta, mutta kuivuttuaan se hieman tummenee, erityisesti toisen kerroksen jälkeen. Toisaalta myös valkoiset seinät ympärillä vaalentavat vaikutelmaa, joten voi olla että tässäkin asiassa huoli on turha. Näin iltahämyssä väri näyttää juuri oikealta ja valossa se saakin hieman hehkua.

Minua ilahduttaa jo nyt eräs näkymä, joka liittyy tähän väriin. Keittiön rungoista ja ovista on tulossa melko räikeän keltaisen, väri on katsottu yhteen juuri tämän seinän sävyn kanssa. Ruokailupöydästä näkee keltaisen keittiön samaan aikaan taustalla olevasta oviaukosta olohuoneen, jossa tällä seinällä tulee olemaan piano ja vielä valitsematon maalaus.. 🙂 Tuosta näkymästä tulen aivan varmasti ottamaan kuvan heti kun se on mahdollista.

 

Keittiöntekijä

Yritän selviytyä remontista muutamia erikoistöitä lukuunottamatta itse. Putki- ja sähkötyöt menevät automaattisesti tuohon kategoriaan, niihin en koske. Muuraamista olisi mukava opetella, mutta tulisijat eivät ole minusta oikea paikka harjoitella. Leivinuunia ja hellaa varten meillä onkin jo muurari tiedossa. Näiden lisäksi keittiö on sellainen, jonka haluan teettää ammattilaisella. Keittiö on minusta kodin keskipiste, se on paikka jonka ympärillä arki pyörii. Ja paikka jossa myös juhlitaan. Kun erillistä ruokailuhuonetta ei ole, ruokailu tapahtuu keittiössä (silloin kun ei syödä sohvalla), jolloin koko huoneella on aivan erilaiset vaatimukset. Haluan myös, että keittiö kestää aikaa, alkaa elää omaa elämäänsä talon mukana, osana sitä. Valmiskeittiöitä on myös hienoja ja laadukkaitakin, mutta tähän taloon kaikki tuntuvat jotenkin vieraalta. Tuntuu luontevalta, että keittiö suunnitellaan ja valmistetaan käsityönä juuri tätä taloa varten.

Olemme nyt tavanneet kaksi puuseppää, joista molemmat vaikuttavat erittäin päteviltä ja mukavilta. Haluaisimme tilata keittiön ja kaikki muutkin kodin kalusteet molemmilta. Kumpikin tuntuu ymmärtävän mitä haluamme ja valinta tulee olemaan äärimmäisen vaikea, ellei mahdoton. Ei mitään hajua millä perusteella valinnan teemme. En haluaisi sanoa kummallekkaan, että olemme päätyneet toiseen. Perustin uuden avainsanan: valinnanvaikeus, luulen, että sille tulee olemaan käyttöä jatkossakin. 🙂

Joka tapauksessa, keittiöstä tulee hieno! Kaikkea ei olla vielä päätetty, mm. värit on vielä hieman auki. Vetimistä on muutamia vaihtoehtoja. Pitäisi piirtää hyllykaavio ja ehkä hetken aikaa miettiä käytännöllisiä asioita, kuten tavaroiden säilytystä jne. Avoinna olevia asioita on myös mm. taustaseinän käsittely. Maalia siihen varmaankin tulee mutta mitä? Seinän pitäisi olla matta, mutta kuitenkin sietää jonkin verran roiskeita ja pyyhkimistä. Myös laitteet pitäisi valita, niissä tuskin on mitään erikoista. Jos valmistaja ei osaa perustella miksi pitäisi valita 2500 euron liesi 500 euron sijasta, niin antaa olla sitten. Induktioliesi on ainoa vaatimus. Samoin se, etteivät laitteet tunnu siltä, että ne hajoavat ennen asennusta. Kävin muutamassa kaupassa alustavasti hypistelemässä ja ainakin Whirlpoolin uuneissa tuntui ovi jäävän käteen ensimmäisellä avauskerralla.. Pidän kyllä paljon ruoanlaitosta ja luulin, että tämä asia on sellainen, johon haluan erityisesti paneutua, mutta hetken selailun jälkeen vaikuttaa siltä, että on lähestulkoon sama mitkä koneet valitsee.

Joitain asioita on onneksi jo selvillä. Esim. hana on messinkinen Tapwellin EVO184. Minusta tuo on yksinkertaisesti kaunein hana, minkä tiedän, joten valinta oli aika helppo. Messinkiä tulee lisäksi ovien lehtisaranoihin. Lastulevyä ei käytetä missään, eikä viilupintoja. Vetolaatikot tulevat puuliukuisina. Kaikki hyllyt ja lokerikot tehdään myös umpipuusta.

PS. Olohuoneen lattia on nyt kokonaan auki ja läpäisi minun aistinvaraisen kuntotarkastuksen, mitään merkkejä kosteudesta en ole havainnut. Seuraavaksi paperoimaan ja lankut takaisin paikoilleen.